Kylläpä vierähti aikaa edellisestä päivityksestä, vaikka olen koko ajan ollut kotona tekemättä mitään eli aikaa olisi ollut. Mutta kun en ole tehnyt mitään niin eipä ole mitään kerrottavaakaan. Olen lukenut paljon ja on myönnettävä, että hyvä kirja menee kyllä reippaasti ohi koneella istumisesta.

Käden toiminta on edelleen surkea. Olen kuitenkin jo pystynyt käyttämään sitä johonkin. Olen leikannut saksilla, kirjoittanut hyvin epäselvällä käsialalla, neulonut 16 oikein löysää silmukkaa, avannut Toivon bodysta napit, tehnyt rusetin, voidellut leivän ja ennen kaikkea pudottanut maahan ja rikkonut lukuisia esineitä ja kaatanut kiehuvaa vettä toiselle kädelle. Puristusvoima on melkein nolla, sen lisäksi kiertoliike vihloo, sormet eivät kunnolla taivu ja ovat turvoksissa ja tunnottomat. Mutta koska olen luonteeltani optimistinen - jopa yltiöoptimistinen - uskon käden toipumiseen hyvin, vaikka en nyt  ihan lähipäivinä. Ja koska uskon, ostin lankaa. Saana oli tarjouksessa Sokoksessa, joten en päässyt ohi ostamatta. Etenkin kun olen tämän talven aikana alkanut haaveilemaan valkoisesta villatakista. Ja tietenkin itse tehdystä.

saana.jpg picture by pupupossu

Muutenkin olen panostanut tähän ostamispuoleen. Olen muutamana päivänä kierrellyt kirpputoreilla ja kangaskaupassa eli Eurokankaassa. Ompelemaan pystyisin jo, mutta kankaan leikkaaminen voi olla vielä hankalaa. Tuo aiemmin mainittu saksilla leikkaaminen oli paperia ja sekin meni vinoon.

kankaat-1.jpg picture by pupupossu

Raita- ja ruutukankaat ostin ihan varastoon, kun kerrankin sattui löytymään ruskeasävyisiä ruutupuuvilloja. Kukkakankaasta on tarkoitus tehdä muutama uusi sohvatyynynpäällinen, samoin alimmaisesta ruutuvillakankaasta. Pitsi on kirpputorilta, eikä sille ole vielä suunnitelmia.

kankaatkirpparilta.jpg picture by pupupossu

Kirpputorilta kankaita ja vaatteita kankaiksi sekä pienet vihreät henkselit Toivolle.

Pitkään aikaan - ehkä jopa useampaan vuoteen - en ole kirpputoreilta ostanut astioita. Jos nyt oikein muistan. Koska perittiin kolmisen vuotta sitten kaapit pullolleen ja ylikin kaikenlaisia posliineja ja laseja. Ja koska monet niistä oli tosi kivoja, ja etenkin niissä oli paljon tunnearvoa, ne säästettiin.

Nyt kuitenkin satuin löytämään pari kivaa kannua. Lasisen ostin kun se oli edullinen ja teini-iässä keräilin itselleni pienen kokoelman vanhoja lasisia kermanekkoja. Ehkä tuonne kaappiin lasisten nekkojen hyllylle vielä yksi voisi mahtua. Posliinikannu on puolestaan samaa sarjaa kun minun vanhempani ovat saaneet häälahjaksi yli 50 vuotta sitten. Häälahja-astiastosta on jäljellä enää viisi ehjää osaa. Oli niitä vielä vuosi sitten kuusi, mutta eräs sukulainen hajotti yhden. Nyt on taas mistä rikkoa. Niin ja tuo taitaa olla Arabian Pellervo-sarjaa.

kannut-1.jpg picture by pupupossu

Tämän kaiken lisäksi meidän perhe kävi viime lauantaina Kärkkäisellä. Tästä on kohkattu täällä niin paljon, että pakkohan sinne oli mennä.

Maanantai 16.2 jäi historiaan päivänä, jolloin avattiin Lahden Kärkkäinen. Puolentoista vuoden urakka saatiin valmiiksi, vaikka itse taival onkin vasta alussa. Kärkkäisen ajankohtaiset huipputarjoukset tulevat varmasti jatkossa puhuttamaan Lahden alueella aivan samaan tapaan, kuin ne tekevät nyt jo Ylivieskassa, Oulussa ja Iissä. Kun ostaminen on helppoa, kaikki tuotteet saman katon alla ja hinnat kohdallaan, ovat kaikki tyytyväisiä.

Lainaus Kärkkäisen www-sivuilta.

Oikeastaan me mentiin sinne siksi, kun tuli pakkorako hankkia uusi digiboxi. Minusta se oli ihan tavan kauppa. Osaa hyvää ja laadukasta, osa ei niin. Xylitolpurukumipussi maksoi euron, Fazerin Sininen suklaalevy 1,80, Finnwearin jarrusukat kokoa 24 3,50, Muumimukit 9 euroa. Ostin sieltä myös keittiön pöydälle uuden vahakankaan ja Toivolle Muumipurkin.

muumeja.jpg picture by pupupossu

Digiboxi haettiin sitten muualta. Ja se pakkorako on siksi kun Lost alkaa. Ja se tulee mokoma samana päivänä samaan aikaan kuin Teho-osasto. Ja ne on ne ainoat ohjelmat mitä meillä katsotaan. Tai no kyllä muutakin jos ehditään. Meidän oli siis pakko antaa periksi ja hakkia nauhoittava laite. On tuossa uudessa boxissa se hyvä puoli, että nyt meilläkin näkyy Ylen kanavien tekstitys. Viisi vuotta tässä jo kärvisteltiin tekstityksen puutteessa vanhan laitteen kanssa.

Ja lopuksi. Nappasin Mimosalta:

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka kommentoivat (ja sitä haluavat), saavat jotain tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia: Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni, tekemäni juttu on vain sinua varten, se tehdään tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain.