Tänään se sitten alkoi. Esikoulu. Eskari. Se mitä innolla ja jännityksellä on odotettu jo vaikka kuinka pitkään. Hankittiin aivan liian iso reppu, kansio, uudet lenkkarit ja teepaita, kynäpenaali ja kyniä, vaikkei niitä olisi edes tarvinnut. Tarkastettiin, että reiskat sopii vielä jalkoihin, pakattiin reppuun sadeviitta ja kiinnitettiin heijastin. Valittiin huolella ekan eskaripäivän vaatteet. Tehtiin tutustumiskäynnillä saatu kotitehtävä.

Viimeisen lomaviikon aikana tehtiin kaikkea sellaista mitä Toivo halusi. Ja se mitä Toivo halusi oli leikkiä yhdessä äidin kanssa. Kasattiin kaikki mahdolliset Legot ja ostettiin myös yksi uusi. Pelattiin ja ulkoiltiin. Toivepuuhien lisäksi osui pari kivaa menoa viimeiselle viikolle. Käytiin ystävien kanssa Launeen perhepuistossa ja serkun synttäreillä. Valvottiin vähän myöhään ja yritettiin epätoivoisesti muuttaa aikataulua aamuherätyksiin sopivaksi.

Laitoin kellon aamulla soimaan, mutta heräsin aikaisin huonosti nukutun yön jälkeen. Eskarin alkaminen taisi jännittää äitiä huomattavasti paljon enemmän kuin poikaa. Olen ollutkin aika hermona ja herkkänä viimeisen viikon aikana. Olen ajatellut Toivoa vauvana ja pienenä kovin paljon. Itkettää ajatella, että poika on jo noin iso. Vaikka olenkin onnellinen siitä, että se on jo noin iso.

Tänään sain vielä saattaa Toivon taksille tuohon tien reunaan, mutta huomenna kuulemma en enää. Se on iso poika jo. Eskarilainen.

9501199818_08b53df747.jpg