Lauantain pikkujoulujen jälkeen paluu arkeen tapahtui jo heti sunnuntaina. Teimme joulusiivon pesuhuoneeseen ja saunaan. Suurimman työn eli lauteiden, seinien ja lattian pesun hoiti mies. Ikävimmän työn tein minä eli erottelin roskiksesta bio-, seka- ja energiajätteen. Sen pölytyksen jälkeen ilmestyi pukuhuoneeseenkin joka jättelle oma roskis. Tai ehkä se ikävin työ taisi kuitenkin olla lattiakaivojen siivous. Senkin teki mies. Toivon osuus oli levitellä kumiankkoja ämpäristä, avata ja sulkea pesukoneen luukkua ja katsella tarkasti muiden puuhia.

***

Nyt on tarkoitus pikku hiljaa päivittää blogiin valmistuneita käsitöitä, kun niitä kerran on jo vino pino odottelemassa. Aloitetaan huovutuksista. Kävin muutama viikko sitten Wellamo-opiston järjestämällä huovutuksen peruskurssilla. En siksi, että sitä oppia tarvitsisin, vaan siksi, että saisin uusia ideoita ja näkisin muitakin huovutuksesta kiinnostuneita. Niitä kun ei omassa keittiössä tai pesuhuoneessa juuri näe.

Mitään uutta en oikeastaan oppinut. Eri opettajilla on erilaiset tavat tehdä ja opettaa, joten hiukan eri tavalla kokeilin tehdä kaavan kanssa nyt kuin aikaisemmin. Ja onnistuin kyllä. Tässä ei ole kuitenkaan kurssilta esitellä kuin yksi valmistunut työ. Yksi työ on vielä kankaana ja loput menevät joululahjaksi, joten niistä vasta joulun jälkeen.

Kotona olen tehnyt muutaman heijastinsydämen. Näitä on tässä blogissa esitelty aikaisemminkin ja varmaan myös jatkossa. Tähän sarjaan ei valmistunut kuin neljä. Sydämet on leikattu vanhasta istuinalustasta ja niitä on vanutettu lisää, että sain ne vähän tiiviimmiksi. Heijastinkangas on kiinnitetty villalangalla ja taakse laitettu hakaneula sydämen kiinnittämistä varten. Kaikki sydämet olen antanut eteenpäin.

Iso sydän meni lahjaksi Teijalle. Siihen on kiinnitetty pienempi sydän samalla tavalla kuin heijastimissa. Tämä on ihan vain koriste. Tai voi sitä pannulappunakin käyttää.

Pieni tonttu tai maahinen on saanut kirjontakoristelua. Olisiko tämä korkeudeltaan noin 15 cm. Unohtui mitata. Tämäkin meni jo eteenpäin Aarrevaihdossa Willikselle.

Kaikki pikkuhuovutukset on tehty suomenlampaan villasta. Samoin tämä huopahattu. Villaa siihen kului noin 90 g eli ei ole aivan ohut, vaikka niin oli tarkoitus. Lämmin on ainakin. Hattu on huovutettu muovikaavaa apuna käyttäen käsin hankaamalla. Eli en rullannut minkäänlaisen putken tai bambuverhon ympärille, joten oli ehkä sillä tavalla hieman työläämpi tehdäkuin mihin olen tottunut.

Hattu on aikuisen kokoa, vaikka sitä sovitettiin myös pienempäänkin päähän.