Leikattu on. Hyvin meni. Vaikka elämäni pahimmat kivut sain kokea leikkauksen jälkeisenä yönä. Lääkettä sain toki, mutta en selvästikään riittävästi. Onneksi pahin meni ensimmäisen vuorokauden aikana ohi. Nyt yritän pärjäillä buranoilla ja panadoleilla. Vahvempiakin tarjosivat, mutta ei kiitos tällä kertaa.

 

Koska edelleen imetän ja tahtotila on jatkaa imettämistä, se toi omat haasteensa operaatioon. Hyvin asia otettiin Reumalla huomioon. Joskus jopa liian hyvin. Ainoa asia, jota kukaan ei tiennyt, eikä ollut halukas selvittämäänkään oli se, miten  kauan morfiinipohjaisten kipulääkkeiden poistuminen elimistöstä kestää. Selvitin siis asian itse. Samalla sain selville myös muita hyödyllisiä tietoja. Kuten sen, kuinka paljon katukaupassa maksaa erilaiset lääkkeet. Internet on ihmeellinen.

 

Nyt jatkuu toipuminen kotona. Käsi on lastassa ja sormia jumppaan ojentamalla ja koukistamalla. Tai ainakin yritän. Parin viikon päästä kättä ei tarvitse enää pitää koholla ja silloin saa tikit ottaa pois. Samoihin aikoihin pitäisi turvotuksen olla laskenut. Silloin saan myös Reumalta uuden sopivan kokoisen lastan. Kuuden viikon päästä on rtg-kontrolli ja jos luutuminen on tapahtunut kuten pitää, ei lastaa tarvitse käyttää. Ja sitten saa jo tehdä ihan mitä vaan. Nyt en. Tai no saa tuolla leikatulla kädellä nostaa paperin. Sitä tosin ei kukaan muistanut sanoa minkä kokoisen: A4 vaiko peräti A3?


IMG_6032.jpg picture by pupupossu
 

Tässä vielä Reumalta saatu leikkauskertomus minun oikean ranteen luudutusleikkauksesta.

 

NDG30 Arthrodesis carpi dx. A.m. Mannerfelt.

 

Tehdään dorsaalinen avaus. Ekstensoreitten ympärillä hiukan  synoviittia ja tehdään puhdistus. Jänteet hyväkuntoiset. Ulnan kärjen päälle tuli pitkittäinen avaus nivelkapseliin. Sisällä on runsaasti synoviittia ja tehdään puhdistus sekä verrattaen lyhyt resektio. Jäljelle jäänyt kärki pyöristettiin purijalla. Kapseli radiokarpaalivälin päältä avattiin läpän muotoisesti. Väleissä on varsin runsaasti synoviittia. Tehtiin puhdistus. Nivelrustot olivat kauttaaltaan ohentuneet, mutta rustottomia paikkoja ei vielä paljoakaan ollut. Tehtiin verestykset. Ruchin pinni vietiin metakarpus III:n tyven kautta capitatumiin ja tästä radiukseen. Luudutettaviin väleihin laitettiin hohkaluumuruja. Sulku. Dreeni erillisen pistoaukon kautta.

 

Seuraavat kuusi viikkoa vietän sitten tekemättä mitään. Vaikeaa on. Osaan kyllä laiskotella, mutta kuusi viikkoa on siihen liikaa. Mutta mitä sitä tekisikään kun jo tavallisetkin asiat on hankalia siksi kun on vain yksi käsi tai siksi kun on vain väärä käsi tai siksi kun on vain yksi väärä käsi käytössä. Kaikkein vaikeinta on kuitenkin se kun ei voi hoitaa omaa lastaan, vaan täytyy vain katsella sivussa. Tylsää. Mutta onneksi pikkuautoa voi ajaa yhdelläkin kädellä :)

IMG_6060.jpg picture by pupupossu