Nyt on pari päivää ollut elämä ihan sekaisin, sillä isä joutui keskiviikkona sairaalaan. Tosin kyllä tässä tapauksessa täytyy sanoa, että se on ollut suunnaton helpotus. Vaikka vielä ei ole tiedossa mikä on. Sitä tutkitaan kovasti. Eikä tässä nyt tiedetä sitäkään, että tuleeko isä sieltä vielä kotiin vai ei. Toivottavasti tulee. Kävin isän kanssa eilen keskustelun kuolemasta ja kivuista. Isä oli asian kanssa rauhallinen, minä tietenkin itkin. Vaikka kovasti helpottaa tieto siitä, että isä ottaa asian hyvin. Äidistä ja äidin jaksamisesta tässä kai sitten onkin isompi huoli.

Mutta elämä jatkuu eteenpäin. Vaikka mulla ajatukset on paljon nyt isässä ja itku tulee herkästi niin ei tässä mihinkään synkkään suruun saa vaipua. Siitä ei ole kenellekään hyötyä. Häätkin pidetään. Äiti oli eilen ostanut itselleen mekon ja onneksi hänelläkin on tässä edes jotain kivaa ajateltavaa. Isä ei nyt vihkiäisiin pääse, harmitteli sitä kovasti. Mennään sitten seuraavana päivänä käymään sairaalassa juhlavaatteissa ja sormusta esittelemässä.

Tänään olen kaikesta huolimatta menossa teatteriin ystäväni kanssa katsomaan Niskavuoren nuori emäntä. Sitä ennen ravintolaan. Eli jotain kivaakin tiedossa :O)