Toivo kiittää kommenteista <3 Ja Toivon äiti myös!

Tämän on sitten tarkoitus olla sellainen valitusosaston päivitys. Kun joskus ne kaikki pienet, hankalat ja harmittavat asiat sattuvat samaan aikaan. Ja kun tarpeeksi monta sattuu samaan aikaan, tuntuu siltä, että mikään ei onnistu ikinä.

Ensinnäkin. Mun ompeluhuone on sekaisin. Tosi sekaisin. Lattia on täynnä pusseja ja nyyttejä, joissa on kaikenlaista tavaraa. Sellaista, mitä olen kuljettanut ensin ompeluhuoneesta muualle ja sitten sekaisena takaisin. Siellä jossain piti olla yksi juttu, minkä olin ostanut SNY:n merkeissä ystävälleni. Ei löytynyt. Vaikka kuinka etsin. Otti päähän. Huomenna sitten mies on päivän Toivon kanssa ja mä pääsen siivoamaan sen huoneen. Kyllä voisin tuollaisen vauvavapaapäivän käyttää mukavampaakin tekemiseen. Vaikka huovuttamiseen. Tai ompelemiseen. Tai nukkumiseen. No. Nyt siivotaan ja toivotaan, että se juttu löytyy. Jos ei löydy niin pääseepä ainakin lattialla kävelemään.

Sitten toiseksi. Mun piti mennä Lahteen lankaostoksille. Mutta toisin kävi. En taaskaan päässyt bussin kyytiin vaunujen kanssa. Nyt bussi ei vaivautunut edes pysähtymään. Murr. Vaikka tiedän, että se on ihan arpapeliä päästäänkö vaunujen kanssa kyytiin vaiko eikö, niin silti harmitti ja rankasti. Ja tällä kertaa kun oli niin ihana ilma ja näin jo itseni kaupungilla käyskentelemässä auringonpaisteessa lankaostoksia vaunujen kori täynnä. Ja olin niin varma, että nyt päästään bussin kyytiin. Oli sellainen tunne. Mutta ei. Tunne oli väärä. Kävelin sitten vaunulenkin kaupunkikengissä kun en kotiinkaan heti halunnut mennä. Ja siitä seurasi se, että polvi tuli kipeäksi.

Voisin kyllä mennä liinan kanssakin kaupunkiin. Siis siten, että Toivo on siinä liinassa. Mutta kun nyt oli ajatuksissa tehdä vähän isoja ostoksia. Tai ei isoja mutta paljon. Niitä lankoja. Ja Toivo on jo liinaan liian iso. Koska se liina on trikoota niin poika valuu sen kanssa melkein polviin kun on kyydissä. Tai no ainakin valuu alaspäin. Pitäisi siis ostaa uusi liina, mutta kun ne on niin tylsän kalliita. Sekin kävi sitten ottamaan päähän.

No. Kaupunkiin päästiin kuitenkin kun mies meidät sinne vei. Mutta ei se ole sama asia. Ei lankakaupassa voi hengailla tuntikaupalla jos mies odottaa ulkona. Ja sitäpaitsi Toivo roikkui liinassa jossain siellä melkein polvien tasolla. Ja mulle tuli kuuma. Ja pojalle tuli kuuma. Jakaikenlisäksiseliinaolikierteelläjasolmupainoijanekierteetpainoi.

Mutta sain ostettua lankaa. Ja verhokangasta. Se oli hyvä se.

Korilangatverhot.jpg picture by pupupossu

Mutta jos olisin jättänyt ostamatta, voisin ostaa sen liinan. Voi kökkö.  

Ja lankavalintakin meni ehkä pieleen. Tai sitten ei. Ostin kolme kerää ruskeaa alpakkaa. Kun halusin ruskean huivin. Mutta kun aloin neulomaan huivia, huomasin, että se ruskea on sellaista mummonsukkahousujenruskeaa. Sellaisten mitä mun mummo joskus käytti. Norlyn Jumbojen väristä. Olisi pitänyt ostaa kuitenkin sitä vaaleaa lankaa. Sitä mitä ensin meinasin.

Aurakesken.jpg picture by pupupossu

Entä huivi sitten. Luulin, etten ikinä opi sitä mallikertaa ja joudun katsomaan joka silmukan siitä taulukosta ja meinasi jo itku tulla. Ja huivi meinasi joutua purkuun ja langat roskiin.

Kuitenkin nämä harmit ovat tosi pieniä juttuja. Mutta kun ne kaikki sattuivat saman vuorokauden sisälle. Se oli vähän liikaa. Ja se bussiinpääsemättömyys otti tällä kertaa erityisen koville. Ja sitten kun vielä sain yhden tylsän puhelun. Se oli vähän kuin viimeinen pisara. Tai ehkä se oli se ainoa oikea harmin paikka. Ystävä vihjaili arvostelevasti mun tapaa hoitaa ja kasvattaa vauvaa. Sellaiseen ikävään sävyyn. Monet lausahdukset olivat kyllä minusta oikein tosissaan freudilaisia lipsahduksia. En ehkä olisi niitä halunnut ihan kaikkia kuulla. Kun koko ajan korostettiin sitä miten hän on tehnyt asiat joskus sata vuotta sitten. Paremmin kuin kukaan muu koskaan on tehnyt tai tulee tekemään. Tai ainakin paremmin kuin minä. Vaikka hyvät ystävät ovat hyviä ystäviä erilaisista mielipiteistä huolimatta niin nyt kyllä hiukan jossain kohtaa ylitettiin se mielipideraja. Minähän kun en osaa edes vaippaa oikein vaihtaa. Kuulemma.

No. Nyt on jo parempi olo. Huomenna ehkä löydän sen SNY-jutun ja aion kalliista hinnasta huolimatta tilata sen uuden liinan. Huivilankakin näyttää jo paremman väriseltä ja opin kuitenkin sen mallikerran ja ymmärsin miten homma etenee ja on edennyt jo hyvän matkaa.

Ja tänään pestiin Toivon kanssa keittiön ikkunat ja lattia ja vaihdettiin kesäverhot ja kesämatto. Nyt on oikeastaan oikein hyvä olo.

Verho3.jpg picture by pupupossu

Verho1.jpg picture by pupupossu

Verho2.jpg picture by pupupossu