Kiitos kommenteista. Tämä viikkohan on kulunut täysin Aune ajatuksissa. Olen rypenyt itsesäälissä ja itsesyyttelyssä vuoron perään. Olen itkenyt itselleni komeat silmäpussit. Kuva Aunesta raahautumasta sisälle tulee koko ajan näköön. Harmittaa. Mutta sellaista se elämä on. Eskolla on nyt ulkonaliikkumiskielto päällä iltaisin ja raukka on muutenkin aivan hukassa kun ei löydä siskoaan. Jopa Alma on käyttäytynyt oudosti.

Miten kissan saisi opetettua pelkäämään autoa, ilman auton kanssa törmäämistä? Alma kyllä pelkää, koska muutti tänne aikuisena kaupunkilaiskissana ja autot olivat ja ovat melkein kamalinta mitä se tietää. Mutta tuollainen pikkukissa jonka ainoa vihollinen on ihminen ja auto on vain nopeasti liikkuva suriseva juttu. Siinä on vielä opeteltavaa.

Lapsia on tällä viikolla järkyttänyt myös totuus Muumeista. Ihan vahingossa tuli keskusteluissa ilmi, että Muumit eivät ole oikeita ja se taisi olla jopa vielä järkyttävämpää kuin Aunen kuolema. Muumimaahan halutaan lähteä nyt siksi, että pystytään omin silmin toteamaan Muumien olevan feikkejä.

Minua on järkyttänyt pienesti myös Tiimarin konkurssialennusmyynnit. Siksi järkyttänyt, koska mistäs sitten ostetaan tiimarijuttuja kun Tiimareita ei enää kohta ole? Alennukset tosin ovat olleet aika hyviä ja jonkin verran askartelutarpeita on tullut hankittua: kiiltokuvia, tarroja, kimalleliimoja, hyllypapereita, lautasliinoja, vihkoja, pahveja.

Kaikesta kurjasta huolimatta on ollut hyvin paljon hyvääkin. On tavattu ystäviä, meillä on käynyt Toivon ystäviä leikkimässä melkein joka ilta (tai ainakin se tuntuu siltä), kävin sairaalassa verikokeessa ja tapasin toimintaterapeutin, sairaanhoitajan, anestesialääkärin ja kirurgin eli voin melko hyvillä mielin lähteä leikkaukseen. Tyynellä oli neuvola ja sinne lähtemisestä puhuttiin monta päivää. Siellä saan tehdä paljon tehtäviä ja minut mitataan ja punnitaan. Rokote oli helpompi antaa kuin Toivolle neljävuotiaana, vaikka tyttö menikin tuolin alle pakoon. Pelkällä tarralla Tyyne saatiin houkuteltua pois ja rokote annettua. Tyyne piirsi mallista hienosti ristit, rastit, ympyrät ja neliöt ja mitä niitä nyt oli. Helmet pujotteli näppärästi naruun ja katsoi tarkasti taikalaseilla. Siellä ei pujoteltu loppuun niitä helmiä. Ehkä neuvolan täti tekee sen itse loppuun. En tiedä tekeekö kaulakorun vai rannekorun. Meillä on nyt motorisesti hyvin kehittynyt, näppärä ja reipas metrin ja yhden millin pituinen tyttö.

12120609446_f646f11f49.jpg

12120610236_b2a86c085f.jpg