Eilen lauantaina meillä juhlittiin urakalla kahta asiaa: Eemeli-kissan nimipäivää ja Toivon kymppikuukautta. Juhlan kunniaksi minä siivosin Toivon huoneen ja vaihdoin sinne verhot, tänään leivoin suklaakakun kun kummi kävi kylässä. Kumpikin eilisen sankari vietti päiviään vuorotellen syömällä ja nukkumalla. Toinen kyllä taisi pistää myös välillä vähän leikiksi. Eli rajut oli bileet.

Torstaina neuvolasta saadut strategiset mitat: pituus 73 cm ja paino 9760 g. Ei mennyt vieläkään kymmenen kiloa rikki. Tällaista neuvolan täti kirjoitti Toivon terveyskorttiin: Rauhallisesti leikkii tavaroilla, tunnistaa hyvin nimensä, kysyttäessä missä äiti on katsoo äitiin, ymmärtää hyvin puhetta. Painonnousu tasoittunut liikkumisen myötä, konttaa, istuu, nousee tukea vasten.

Eli mitään kovin kummoisia uusia kujeita ei Toivo ole tässä viimeisen kuukauden sisällä oppinut tai opetellut. Vahvistaa vaan entisiä taitojaan ja se on hyvä. Tai kyllähän se yllätti meidät osaamalla vilkuttaa. Kun ei nyt ainakaan tietoisesti sitä oltu opetettu. Päivän rytmit ovat myös selkeytyneet ja nyt ainakin toistaiseksi vakiintuneet. Ruokailut ja kahdet pidentyneet päiväunet menevät melkoisen tarkasti samoihin aikoihin päivittäin kuten heräämiset ja nukkumaan menot ja se on hyvä se.

Myös ikään kuuluva äidin perässä kulkeminen on saapunut meille. Toivo kyllä leikkii pitkät pätkät hyväntuulisena itsekseenkin, mutta on kuitenkin melkoinen mammanpoika. Isänsä kanssa ollessaan Toivo on väsyneenäkin hyväntuulinen, naurava ja hymyilevä. Mutta kun äiti saapuu paikalle tulee myös kiukku heti. Ja vaikka ei saisi, niin kyllähän se naurattaa.

IMG_3204.jpg picture by pupupossu

Niin ja sanoo se jo äiti :O)