Kolmevuotias kiittää onnitteluista ja sen äiti pahoittelee kun kirjoittaa ihan hölmöä termistöä tänne. Mutta ei voi kuin olla ihan vähän väsynyt. Työssäjaksamistsemppiä kyllä tarvitaan. Onneksi nuo lapset on ihania ja toivottavat töistä kotiin sanoilla Äiti tule tänne sohvalle lepäämään. Laitettiin tyynyt sulle hyvin. Voit levätä ja nukkua ja samalla katsella kun me leikitään. Ja se kyllä sopii minulle erittäin hyvin.

Tyynellä oli kolmevuotisneuvola viikolla ja samat oli kuviot kuin Toivolla pari vuotta sitten. Piti piirtää vaaka- ja pystyviiva. Piti laittaa punaiset ympyrät punaiseen rasiaan ja keltaiset keltaiseen. Piti rakentaa palikoista torni. Piti tunnistaa kuvista kala ja mitä lie. Piti osata erottaa pieni ja suuri ja kaikkea sellaista. Piti kävellä varpailla, hyppiä ja seisoa yhdellä jalalla. Piti potkaista ja heittää palloa. Katsottiin pituus, paino ja pipon koko sekä tarkastettiin näkö ja kuulo. Kaikki tehtävät suoritettiin ikätason mukaisesti ja kehuja tuli sorminäppäryydestä, kynän pitämisestä, varhaisesta kuivaksi oppimisesta sekä vaatteiden pukemisesta ja riisumisesta. Kasvukin menee käyrillä. Niin keskitasoista tämänkin lapsen kanssa että. Seuraavaksi pitäisi varata aika hammastarkastukseen. Sitä maltan tuskin odottaa.

Kolmevuotias Tyyne tykkää ihan yli kaiken muistipelin pelaamisesta ja palapeleistä. Suosikkeja on myös laulaminen, tanssiminen, helmien pujottelu, Legoleikit, ruoan laittaminen ja kotileikit. Ja ihan kaikki mitä Toivo tekee. Vaikka nyt alkaa jo hiukan välillä esiintyä isoveljen vastustamista. Mutta edelleen kaikkea matkitaan ja ihaillaan.

- Sitten mä vien helmet omaan huoneeseen kun se huone on valmis ja sitten sinne tulee myös joku aikuinen ja Esko ja Alma ja Aune.
- Entäs Toivo?
- Toivo ei ole aikuinen.


Nukkekodilla Tyyne tykkää myös leikkiä, mutta sen nuket lähinnä nukkuu ja käy vessassa. Ne ei tee muuta. Äiti. Minä lupaan etten puhu enää kakkajuttuja autossa. Ne on kyllä sen lempiaiheita ja enemmänkin ruokapöydässä kuin autossa. Mutta hyvähän se tuhmien puhumisen rajoittaminen on jostain aloittaa.

Päiväunet Tyyne nukkuu edelleen, mutta siihenkin esiintyy välillä vastustusta ja lyhentyneet ne ovat. Ja pahasti näyttää myös siltä, että jos ne unet jää joskus väliin, ei se enää ole illalla erityisen väsynyt, kuten oli vielä kuukausi sitten. Mutta niin kauan kun se sinne unille menee ja edes vähän nukkuu, se saa sen tehdä. Vaikka illalla vähän kauemmin selitystä sieltä sängystä kuuluisikin.

Ruokahalut on Tyynellä hyvät ja kaikki kelpaa. Tai no melkein. Se peruna ei vain meinaa maistua. Paitsi kiusauksessa ja ranskalaiset. Mutta olkoot. Ei se peruna ole minullakaan mihinkään topten-listalle kuulunut ikinä. Ei edes topsatatuhatta. Joten en pakota. Maailma on ihan hyvä paikka elää myös ilman perunaa.

Sitten kun oon hyvät päiväunet nukkunut niin sitten syön välipalaksi päärynän ja mandariinin. Ja mandariinin kuorin sitten itse. Ihan vähän siihen voi alkua laittaa.

Tyyne ei kolmevuotiaana osaa vielä ajaa polkupyörällä. Luistelua ei olla vielä kokeiltu ja hiihtänytkin on vain kerran aivan liian suurilla monoilla. Uimista ei olla kokeiltu kun sinne veteen ei suostu menemään. Vaikka tietysti nosti tänään kovan metelin siitä kun Toivo pääsi uimaan. Ei anna yleensä laittaa hiuksia kiinni tai harjata niitä, mutta ei enää huuda hiuksia pestessä. Ei osaa vielä kirjoittaa omaa nimeä ilman mallia. Mutta mallin kanssa osaa. Osaa myös pestä itse hampaat, sanoo kiitos ja ole hyvä ja ottaa aina purkan ruoan päälle. Osaa myös niistää nenän ja pukea vaatteet jos haluaa.  Osaa leikata saksilla muotoja ja piirtää ihmisiä. Osaa laittaa kissoille ruokaa ja tarkastaa kissanoksennukset. Tietää mikä on piikkauskone, dumpperi ja akkuporakone. On erottanut Eskon ja Aunen heti ekasta päivästä alkaen ja siiheń ei moni pysty vieläkään.

Tyyne on nyt niin kolmevuotias. Tahtootahtoo. Tai paremminkin ei tahdo. Mutta lopulta sitten kuitenkin aina tekee. Rakas.

8390105114_a4a01e97e8.jpg

8390104852_6f1de8031f.jpg

8390104744_b42e0f94a4.jpg

8390105018_e008c3c868.jpg

8390104950_08150c775a.jpg