Kiitos kommenteista ja niistä vielä: Joo, tosiaan ymmärrän sen, että sitä myydään mitä ostetaan, mutta jos jotain uuttakin joskus ja sellaista omaa. Ja juuri tästä syystä en käy kaikenmaailman joulumarkkinoilla - patalaput ja villasukat ei kiinnosta. Mutta varmaan monia myös kiinnostaa, koska niitä samoja vuodesta toiseen myydään. Itsehän teen suunnilleen kaiken jonkun mallin mukaan tai ainakin sinne päin, joten siksikään en myy mitään - sitä omaa uutta ei tämä kässätehdas juuri tuota. Toinen syy on se, että jos jotain saan aikaiseksi kaksi kappaletta, se on minulle jo suuri sarja. Toki tulette vielä huomaamaan, että tässä on askarreltu ja virkattu ihan kolmen ja jopa neljän kappaleen sarjoja :D

Tietty unohtui tuosta edellisestä päivityksestä se tärkein asia: Niina oli tosi ihana nähdä siellä messuilla. Miten voi olla, että kun käy jossain suurilla messuilla parin vuoden välein, aina /siis jo toisen kerran) törmää ihan vahingossa samaan ihmiseen. Ihan mahtava sattuma.

Ja suolakurkkujuustovoikkoleipä oli Tyynen. Tyttö täyttää leivän suolakurkuilla, syö ne ensin pois, laittaa sitten toisen satsin ja syö sitten leipänä. Mums mums.

Tänään oli autotallin lattian valupäivä. Pumppuauto saapui ihan vähän etuajassa ja meille tuli kamala kiire pukea päälle ja mennä katselemaan, ettei sekuntiakaan jää jännittävästä tapahtumasta näkemättä. Tämä oli kesän kolmas ja viimeinen valu ja eka, jonka myös Tyyne näki, koska ei ollut päiväuniaika. Esko oli kuitenki se, joka järjesti päivän jännittävimmät hetket. Killi meni kävelemään tuoreeseen betoniin ja joutui samalla sekunnilla piha-altaaseen jalka- ja vatsapesuun, ettei vain ehtisi nuolla niitä betoneja pois. Piha-altaan ällöttävä ja haiseva vesi kasteli minut ja Eskon, enkä tiennyt kumpi oli märempi ja haisi pahemmalta pesun jälkeen. Kaikki vaatteet menivät vaihtoon ja kissa loukkaantuneena nukkumaan pitkäksi aikaa. Valu meni kuitenkin hyvin ja lattia on nyt kuivumassa. Esko on kuiva ja eikä enää haise.

Minä ulkoilin omalla pihalla pitkästä aikaa ja kyllä oli kaikki niin säälittävän märkää ja mutaista. Iloa tuotti naapurilta saatu kasvihuone, jonka mies oli siirtänyt alkuviikosta omalle pihalle. Lasit on säilössä pihamökissä ja ne pääsevät paikoilleen ehkä ensi keväänä. Pienihän tuo huone on, mutta sentään monta kertaa suurempi kuin kasvimaalla ollut itse tehty huone.

8210949609_b4bac89270.jpg

8210764637_59d17d4819.jpg

8210782829_036452cb8a.jpg

Eilen sain vihdoinkin tapetoitua pienen osan keittiön seinää. Pieni kaistale seinästä oli rajattu jonkinlaisella sähkökotelolla, joten siihen sai kivasti laitettua erilaista seinää, kuin muualla. Olen haaveillut vanhoista aikakauslehtien sivuista tapetoidusta seinästä, mutta koska sellaisia lehtiä ei ole kertynyt tarpeeksi (yksi 60-luvun Me Naiset ei oikein riitä, varsinkin, kun olen jo joka toiselta sivulta leikkonut jotain pois), tapetoin seinän oman talon vintiltä löytyneillä vuoden 1965 sanomalehtien sivuilla. Tästäkin tuli ihan kiva. Kovin paljon ei väriä ollut sen vuoden lehdissä, mutta melkein kaikki värimainokset, mitä löysin, seinään laitoin. Tästä tykätään kovasti. Seuraavana vuorossa tuulikaapin uusi tapetti ja kenties jo tämän vuoden puolella.

8210764793_73a2c12abf.jpg

8210764545_860d5bc1aa.jpg

8210764705_903e13332e.jpg

8210764873_e65f52b75f.jpg

***

Tyyne: Mie haluan mennä jo päiväunille.
Minä: Ei vielä. Pitää ensin imuroida makkari.
Tyyne: HALUAN mennä päiväunille nyt.
Minä: Ensin imuroin. Sitten voit mennä.
Tyyne: No. Teen sitten yhden myyräpalapelin ensin. Sitten menen unille.