Novitan sukkalehdessä on aika kivoja malleja ja minullakin on toiset sukat siitä kesken. Mutta voi olla, että kesken myös jäävät, ainakin syksyyn, kun nyt on kaikkea muuta mitä pitää saada valmiiksi. Sellaisiakin on kesken, mitä ei ole vielä edes aloitettu.

Mutta villatakin tila näyttää aika hyvältä. Parinkymmenen sentin korkuisesta kauluksesta puuttuu ehkä kolme senttiä, joten ihan pian valmistuu.

Kokeiltiin yhtenä päivänä pitkästä aikaa rattaiden seisontalautaa. Kun nuo pyörätiet on jo niin sulat, ettei pulkkaa enää pysty vetämään. Ja hyvin sujui: epätasaista, möykkyistä, soraista ja ties mitä. Alamäetkin täytyi työntää. Ja koska samana iltana oli vielä vesiliikkaa, oli seuraavana päivänä jalat aika tönköt.

Mutta antoisa kävelyretki parin kilometrin päässä olevalle kirpparille palkittiin hyvin löydöin. Löytyi etsinässä olleita huovutustarvikkeita eli sopiva kippo ja kaulin. Löytyi jo useamman vuoden etsinnässä ollut käsilaukku. Tarpeeksi iso ja ilman metallisia killuttimia. Ja kaiken päälle oli vielä halpaa kuin saippua.

Löytyi leipälapio. Tällainen oli ostoskorissa jo pari kuukautta sitten, mutta jäi silloin kassalle kun sinne kirpparille ei käynyt kortti. Hyvää tässä oli se, että tämä oli puolet halvempi. No. Myös puolet risampi ja likaisempi, mutta sehän on vain plussaa.

Löytyi myös alumiinisiivilä. Yksi oli jo ennestäänkin, mutta jos eurolla saa, niin onhan se pois ostettava.

Keittiöön olen ommellut verhot vihdoinkin. Tein myös yhteen vitriinikaappiin verhon. Siihen ei ompelukonetta tarvinnut, sakset vain. Kirpputorilta ostetusta valoverhosta leikkasin sopivat palat, jotka kiinnitin nastoilla. Tuli aika kivat. Ja ihan on aitoa polyesteriä.

Toisen valoverhon halkaisin ja ripustin ikkunaan. Väliin ompelin rullattavan verhon perintölakanasta. Tuohon rullattuun osaan käytin uutta lakanakangasta, kun en raaskinut piilottaa noita perintölakanan osia. Nyt on pitkästä aikaa kivat verhot keittiössä. Ehkä jopa kaikista kivoimmat ikinä.

Olen joskus vuosi sitten ostanut sisustustekstitarran ja nyt kokeilin sen laittamista. Tarra oli taitoksien kohdalta niin mytyssä, että sitä ei saanut oiottua kunnolla ja nyt se repsottaa vähän miten sattuu tuossa seinässä. En oikein vielä tiedä, että tykkäänkö vai en. Helppohan se on pois napata, jos alkaa tympiä. Jos jostain vain saa suomen kielellä tarrjoja, niin niistä tykkään varmasti.

Käytiin viikolla kerhossa, kun siellä oli poliisi ja poliisiauton näkemistä odotettiin ihan hurjasti. Taisi kuitenkin se korkea lumipenkka olla paljon kiinnostavampi. Tyyne veti siellä pois lähdettäessä niin hurjat itkupotkuraivarit, etten ole kenenkään muun lapsen nähnyt siellä tekevän. Paitsi tietty Toivon. Jätin tytön suosiolla raivoamaan eteiseen ja menin itse ulos. Tyttö ilmestyi jossain vaiheessa pihalle kerhotätien pukemana. Ei sentään tarvinnut lähteä kotiin kalsareissa olevan tytön kanssa.

Nyt on Toivo luistelemassa. Tyyne saksilla leikkaa ja laulaa shalalaa shalalaa luuranko kolisee shalalaa eiku rämisee.