Viikonloppusuunnitelmat muuttuivat ja lähdettiin mökille. Heti heräämisestä alkoi se lähdetään jo sinne -kärttäminen. Turvauduttiin vanhaan hyvään konstiin: laitettiin lapset katselemaan telkkaa pakkaamisen ajaksi. Muovien takana, pahvitetun lattian päällä, tiilikasan vieressä pölyssä Muumit saivat unohtumaan mökille lähtemisen - ainakin puoleksi tunniksi. Ja minä sain pakkaamisrauhan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun älysin käyttää tätä konstia. Paljon on vielä minulla oppimista.

 

Mökille ajeltiin Verlan aika -tapahtuman kautta. Verlan pahvitetaan ympäristössä oli keskiaikatapahtuma, jossa käväistiin. Kiinnostavaa oli paljon. Parasta oli kuitenkin se kun pääsi konttamaan edestakaisin Viikinkiajan laiva Sotkassa. En kuitenkaan minä.

Mökillä oli sitä tavallista. Grillaamista ja oleilua. Neuloin menomatkalla muutaman kerroksen puseroa ja mietin, että milloin oikein saan motivaatiota ihan oikeasti neulomiseen. Tai ylipäätään käsitöihin. Ehkä syksyllä. Toivottavasti. Mökin keittiön ikkunaan ompelin kuitenkin joskus kuukausi sitten verhon. Vanhasta lakanasta tuollaisen helpon. Eli ei sitä oikein voi käsityöksi sanoa. Mutta ompelukonetta käytin. Ja kangasta ja lankaa.

Kaikenlaisten käsityöopistojen ja kansalaisopistojen kurssiesitteetkin on ilmestyneet. Niitä olen lueskellut, mutta en niistäkään oikein innostu. Hei käsityömotivaatio tule takaisin pian!