Viikko meni valmistautuessa vuosisadan synttärijuhliin. Valmistautuminen oli lähinnä henkistä. Yhtenä päivänä leivoin piparit kaupan valmistaikinasta ja ihan pipariksi meni. Päätin, että vaikka olisi kaksi jalkaa paketissa, en enää valmistaikinaa käytä, vaan teen itse. Menekki oli kaikesta huolimatta hyvä - pari on enää tähteellä.

Loput leipomishommat hoiti perheen miesväki. Minä annoin ohjeita ja tein kakkusuunnitelmia. Nyt on todettava, että juhlien suunnittelu kannattaisi aloittaa ihan ajoissa, eikä edellisenä päivänä, joka on vielä kaiken lisäksi pyhä ja kaupat on kiinni.

Olin etukäteen ajatellut, että koristelen kahvipöytää sinisellä, mutta edellisenä iltana alkava tarvikkeiden hankkiminen on tosiaan hiukan myöhäistä. Sinisiä karkkeja löytyi sentään kakun koristeluun ja muutama tarjollekin. Sinisiä servettejä ei ollut juhlapäivän aamuna lähikaupassa, mutta kukaksi löytyi sentään sininen santtu. Ja kaapista neljä sinistä ilmapalloa ja neljä kynttilää ja laatikosta sinistä karamelliväriä, millä saatiin kakun mantelimassa värjättyä. Ensi vuotta varten muistiin: osta sininen kangas pöytäliinaa varten ja hanki servetit ainakin viikkoa ennen. Tai mikä se väri nyt ikinä onkaan. Paitsi jos on vaaleanpunainen, niin sitten kaikki on jo. Ja etenkin yritä sovittaa seuraava nivelleikkaus sellaiseen ajankohtaan, ettei tarvi olla käsi tai jalka paketissa lapsen synttäreillä. Ja sellainenkin olisi kiva muistaa, että yrittäisi saada kaikki lapset yhteen sekunniksi niin, jotta niistä voisi ottaa ryhmäkuvan. Tuskin onnistuu, mutta saahan siitä haaveilla.

Toivon omat toiveet synttäreitä varten olivat melko vaatimattomat. Toivo ilmoitti, ketkä kaksi haluaa synttäreille kutsuttavaksi ja näitä ystäviä sitten aika malttamattomana odotti ja viikolla kyseli useaan kertaan, että tuleeko ne varmasti. Ja tulihan ne. Vaikkei sitten juhlapäivänä ihan siltä vaikuttanutkaan, että ystäviä ollaan. Toinen toive oli, että kakusta tehdään traktorikakku. Ja sellainen sitten tehtiin. Onhan se aika rajun värinen, mutta kyllähän se sentään traktorilta näyttää. Vai näyttääkö?

Tänä vuonna mentiin tarjoilussa niin helpolla kuin vain voi. Ensi vuonna sitten varmaan jotain uutta. Toisaalta kaikki oli itse tehtyä ja se oli kyllä hyvä suoritus vajaalla kokoonpanolla.

Juhlat olivat silti ihan onnistuneet ja kivat. Ainakin päivänsankarin mielestä. Ja minun mielestä. Toivottavasti myös vieraiden mielestä.

Tässä vielä resepti juhlapipareihin. Ohjeen olen ottanut jostain lehdestä ja muokannut sitä hiukan omaksi. On minusta aika herkkua ja illalla oli jäljellä enää neljä kuvattavaksi. Enää ei niistä kuvaa saisikaan.

Juhlapiparit

  • 100 - 200 g aprikooseja
  • 1 pss pekaanipähkinöitä
  • 100 g valkosuklaata
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vanilliinisokeria
  • ripaus suolaa
  • 1 tl kanelia
  • ½ tl inkivääriä
  • 100 g margariinia tai voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 2 rkl vaaleaa siirappia

Pilko aprikoosit, pähkinät ja suklaa karkeaksi rouheeksi. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja mausteet.

Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Lisää siirappi, jauhot ja rouheet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Muotoile taikinasta kelmun avulla noin 30 cm pitkä tanko. Kääri kelmuun ja anna kovettua jääkaapissa useampi tunti.

Leikkaa taikinarulla terävällä veitsellä noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja nosta ne pellille.

Paista 175 asteessa uunin keskitasolla 12 - 15 minuuttia, kunnes saavat vähän ruskeaa väriä. anna piparien jäähtyä ja kovettua pellillä.