Kiitos paljon kommenteista. Raskas viikonloppu on nyt takana. Siitä selvisin kun on onneksi ystävät ja sukulaiset, oma perhe ja tärkeä ja rakas veli. Ja etenkin onneksi on nuo lapset, jotka pitävät elämässä välillä vähän turhankin kovaa vauhtia.

Ja se nuorempi lapsi on huomenna keskiviikkona jo kuukauden ikäinen. Voi voi. Ja ennen kuin huomaankaan se pääsee ripille.

Mutta jos nyt ensin yrittäisin järjestää ne ristiäiset. Päivämäärä on jo sovittu ja kellonaika. Kummit on selvillä. Kastemekko valmiina. Nimi tiedossa. Kynttilänjalkakin on jo hankittu hyvissä ajoin. Samanlainen kuin Toivolla, mutta tietty oma sinne omaan muistojen laatikkoon. Eikä se tällä kertaa aiheuttanut harmaita hiuksia - kuten edellisellä kerralla. Tarjoilu on vielä miettimättä. Kukat tilaamatta. Mutta apua on nyt tarjottu niin monelta taholta, että saatan itse vain lepäillä ja katsoa kun muut järjestää, leipoo ja laittaa, siivoaa ja puunaa, raataa ja kiillottaa hopeita.

Vauvalla oli tänään yksikuukautisneuvola. Painoa on nyt 4975 g ja pituutta 55 cm. Painoa on tullut kuukaudessa 1,8 kg ja neuvolan täti neuvoikin tyttöä syömään hiukan vähemmän. Painokäyrä menee siis tämänkin vauvan kohdalla kohtisuoraan eli ei ollenkaan tasaisesti käyrällä. Vaan onhan se kiva, että maitoa riittää ja vauva kasvaa. Toki olisi mukava, että sitä maitoa tulisi vauvan imiessä vain siitä rinnasta mistä imetän. Tai että sitä tulisi yleensäkin vain silloin kun imetän.

Silmät on vauvalla pari päivää rähmineet ja saatiin resepti silmätippoihin. Tuo taitaa olla vauvoilla ihan yleistä. Muuten kaikki onkin ihan kunnossa.

Niin ja ensimmäiset hymytkin on jo nähty. Pitäisi nyt päivystää kameran kanssa, jotta saataisiin niitä ikuistettua.

Tämän päivän sanomalehdessä oli äidin kuolinilmoitus. Tuntui oudolta lukea se siitä. Epätodelliselta. Mutta siinä se kuitenkin oli. Eikä ollut ollenkaan sellainen kuin olisin oikeasti halunnut. Muistovihkon värssy ei myöskään ollut näin jälkikäteen ajatellen mieleinen. En hoitanut hautajaisten järjestelyistä omaa osuuttani edes välttävästi. Osa jäi jopa hoitamatta. Silti eilinen päivä sujui kai ihan hyvin. Papin puhe oli kaunis, muistotilaisuus lämmin, vauva nukkui suurimman osan ajasta, Toivo käyttäytyi hyvin siihen saakka kunnes villiintyi, kantajatkin lopulta löytyivät, ruokaa oli riittävästi, aikataulussa pysyttiin vaikka meidän perhettä jouduttiin jossakin kohtaa odottamaan.

Huomasin, että olisi pitänyt jo aikaisemmin tarttua tarjottuun apuun. Jotenkin vain kuvittelin selviäväni kaikesta ilman. Kiitos niille ihanille sukulaisille, jotka huomasivat sen avun tarpeen eilen. Ja kiitos siitä avusta.

Kummallista on se, miten vähän eilen itketti. Oikeastaan vain kerran ja sekin itku tuli melkein pakottamalla. Luultavasti en vain ole vielä oikeasti ymmärtänyt tapahtunutta ja itkun aika on myöhemmin.

Olen kuitenkin ehjänä. Vaikka uni on ollut huonoa ja melkein olematonta parina yönä ja ajatukset sekoilevat päivälläkin kovin. 

Elämä jatkuu eteenpäin. Lämmin kiitos kaikille osanotosta.

• Olen ulkoillut joka päivä lasten ja kissojen kanssa.
• Totesin, että pulkan vetäminen ja vaunujen työntäminen yhtaikaa on melko raskasta huonosti auratulla tiellä, järkyttävän paksu toppatakki päällä.
• Totutellaan uuteen arkeen. Hyvin menee, vaikka aivan kaikkea en ehdikään tehdä mitä haluaisin.
• Huomasin, etten välitä siitä, vaikka paljon jää tekemättä.
• Olen yrittänyt hoitaa omaa osuuttani äidin hautajaisten järjestelyissä - enkä voi kehua itseäni.
• Olen neulonut sukkaa ja villatakkia.
• Hämmästyin, sillä pyysin miestä ostamaan kaupasta uutta Novitan lankaa, jossa on vain keinokuituja.
• Jos olen oikein reipas, kävelen tänään lähikuppilaan neuletapaamiseen.
• Jos en ole reipas, hoidan ulkoilun pihalla seisoskelemalla ja neulon illalla televisiota katsellessa.
• Aion huomenna leipoa jotain, vaikken ehtisikään.
• Lauantaina on äidin hautajaiset ja toivon selviäväni niistä ehjänä.
• Sunnuntaina alan suunnitella ristiäisiä.

Aivan mahtavaa on nyt se, kun pakkanen on hellittänyt niin paljon, että olen päässyt vauvan kanssa ulos. Perjantaina tein pikkuriikkisen lenkin Toivon kanssa, eilen lumitöitä Toivon kanssa vauvan nukkuessa vaunuissa, tänään pienen lenkin vauvan kanssa ja lumitöitä Toivon kanssa.

Vaikka tuntuu tylsältä pukea paljon päälle usealle ja ulkoilu on vain puolen tunnin mittainen, niin kyllä se silti on kannattaa. Ja viikon päästä saadaan olla ulkona jo tunti.

Lunta satoi tänään reippaasti ja Toivo oppi ottamaan kielellä suuria lumihiutaleita suuhunsa. Ja muutenkin syömään lunta. Kielsin kyllä syömästä keltaista lunta. 

Ulkona on mukavaa.

Olin myös varustautunut ulkoiluun uusin asustein.

Hassu valkoinen baskeri

Lanka: Novita Huopanen. 100% villa. Kulutus 140 g.

Koukku no 10.

Ohje: Novita Syksy 2008, no 8.

Baskeria on aloitettu virkkaamaan jo ehkä lokakuussa. Motivaatio hävisi ja palasi noin viikko sitten. Valmista tulikin sitten yllättävän nopeasti.

Mutta ikinä ei pidä sanoa ei ikinä. Olin päättänyt, etten tee mitään suuremmilla puikoilla tai koukuilla kuin 6. Ja nyt tein kympillä. Oli kyllä tosi hankalaa ja vaikeaa. Että taas voin sanoa, etten ikinä enää tee suuremmilla puikoilla tai koukulla kuin 6.

Ohjeessa taidettiin suositella koukkukokoa no 8 ja tästä tulikin todella jättiläinen kympin koukulla. Mutta se vanutettiin pesukoneessa 60 asteessa. Ja vanui jopa liian hyvin. Jouduin leikkaamaan reunan pois, että mahtui päähän. Mutta siitä tuli kyllä minusta oikein hyvä näin ja olisi reunoineen ollutkin liian korkea. Tykkään tuosta leikatusta rouheasta reunasta.

Vanumisen jälkeen eli tasaisuuteen tai epätasaisuuteen en ole kovin tyytyväinen, mutta koska hattu on muuten kiva ja sopiva, aion sitä käyttää.

Palmikkolapaset

Lanka: Yliristniemen villalanka. 100% villa. Kulutus 100 g.

Puikot no 3.5.

Ohje: Ullaneule/Karismalapaset.

Lapaset on tehty kolmessa erässä: aloitettu kotona illalla telkan ääressä, jatkettu terveyskeskuksessa lääkärille jonottaessa ja saatettu valmiiksi sairaalassa ennen ja jälkeen vauvan syntymän.

Malli on kiva ja jopa niin kiva, että tein ensimmäisen lapasen kahteen kertaan. Harmittaa tuo purkaminen, mutta olisi pitänyt sitä peukalon aukkoa sovittaa heti, niin olisi välttynyt koko lapasen purkamiselta. Näissä lapasissa on peukaloaukon lisäykset ja kärkikavennukset tehty oman ohjeen mukaan, sillä en saanut siistin näköistä/sopivan kokoista varsinaisen ohjeen mukaan tehden. Mallista tykkään ja ehkä teen vielä toisetkin tätä lajia.

Lanka on ihanaa viime SNY-kierroksella saatua aitoa ja oikeaa villalankaa. Tykkäsin kovasti sitä neuloa, vaikka jännitti, että riittääkö se. Ja kyllä riitti. Lankaa jäi tähteelle parisen metriä. Kiitos langasta Sanni :)

Näiden valmistuttua olen pysynyt hyvin tavoitteessani kuluttaa tämän vuoden puolella lankaa kuusi kiloa. Eli puoli kiloa kuukaudessa. Se ylittyi hienosti tammikuussa. Mutta vuotta on vielä 11 kuukautta jäljellä. Mies palaa huomenna töihin eli minä jään kotiin ja opettelen uutta arkea kahden lapsen kanssa. Voi olla ja onkin niin, että tahti hidastuu ja reilusti.

Mitään uutta en ole aloittanut baskerin valmistumisen jälkeen. Nyt en vain oikein tiedä mistä jatkaisin. Olenkin välipalaksi virkkaillut isoäidin neliöitä. Tämäkin projekti on ollut kesken jo yli vuoden ja melkein siitä onkin se vuosi kun viimeksi näitä tein. Enää puuttuu jotain 50 palaa. Tavoitteena on tehdä ainakin pala viikossa. Jos pysyn tavoitteessa, saan tämän valmiiksi vuoden sisällä. Todennäköisempää on se, että tämä valmistuu viiden vuoden sisällä.

Muita keskeneräisiäkin olisi. Sukat: Ei nappaa. Polvisukat: Aloitettu lapasten kanssa samoihin aikoihin. Näistä voisin vaikka jatkaa. Villatakki: Kesken ollut kohta vuoden. Ei nyt oikein kiinnosta tämäkään, vaikka tavoitteena on saada tämän vuoden puolella valmiiksi. Myssy: Menee purkuun heti kun jaksan sen purkaa. Toppi: Odotan edelleenkin vatsan vetäytymistä/painon putoamista ennen kuin jatkan tätä.

Nyt kuitenkin menen juomaan lasin vettä ja sen jälkeen selaan viimeisimmän Novitan. Ellei joku pieni ihminen halua jotain muuta.

Joskus taisin luvata Toivon kaksivuotispäivityksen. Kaksivuotispäivästä on edetty kolme kuukautta ja nyt jo muistin lupauksen. Kolme kuukautta sitten päivitys olisi ollut ihan erilainen. Eli paljon on tapahtunut muutosta siitä kaksivuotispäivästä. Kivaa muutosta ja välttämätöntä muutosta.

Välttämätön muutos

Se on se uhma. Alkoi joskus vähän ennen joulua. Joitakin pieniä sattumuksia oli kyllä tapahtunut aiemminkin, mutta tämä oikea uhma on jo jotain ihan muuta. Ei sitä minusta pahaksi uhmaksi voi sanoa. Toki asia riippuu katsojasta ja siitä kuinka pitkä pinna on. Minulla se on pitkä ja venyvä. Lähinnä huvittaa tuo eiein sanominen melkein kaikkeen aina ensin. Joka sitten korjaantuu hyvin nopeasti joojooksi, jos asia onkin Toivosta kiva ja mukava. Kuten kakun syöminen. Tai syöminen yleensä.

Pahinta ja oikeastaan ainoa kurja asia tässä uhmassa on päiväunille menon vastustaminen jokaisessa siihen liittyvässä vaiheessa. Paitsi lelujen siivoamisessa ja kirjan lukemisessa. Päiväunille meno kun on aina ollut hiukan haastavaa Toivon kanssa. 

Toivo on kuitenkin vielä selkeästi unien tarpeessa. Aivan liian useana päivänä olen huomannut, että se minun pitkä pinna ei sitten olekaan niin pitkä ja venyvä kuin luulin. Toisaalta tunnin omassa sängyssä potkiva, kikattava, tyynyt pois heittävä, tukkaa repivä, verhoja repivä, ei ei huutava poika vaatii sitä pisintä pinnaa. No. Päiväunet on vastustuksesta huolimatta nukuttu joka päivä.

Hassua tässä on se, että heti kun Toivo rauhoittuu eli lopettaa kikattamisen ja potkimisen, tulee uni heti. Siis sekunneissa.

Kaikki päivät eivät onneksi ole samanlaisia. Eilen meni rauhoittumiseen kymmenen minuuttia. Tänään melkein tunti. Onneksi uhmaikä on ohimenevää. Vai onko? Jos ei, niin ainakin päiväunet ovat ohimenevää.

Syöminen ja ruokailu

On omatoimista suurilta osin. Haarukalla ja lusikalla ja sormin. Omasta mukista itse. Omalta lautaselta itse. Myös äidin tai isän lautaselta. Ja mukista. Itse.

Syömään tulee aina heti kun pyydetään. Yleensä istuu jo pöydässä kun ruoka on vielä uunissa. Jos sattuu uunissa jotain huomaamaan. Sitten ruoan pitäisi olla pöydässä heti. Mieluiten olisi pitänyt jo olla.

Syö melkein kaikkea. Tai ainakin maistaa innokkaasti. Eihän se lautanen aivan joka kerta tyhjene, mutta silloin kyse ei ole siitä, etteikö ruoka olisi hyvää, vaan siitä, että ei enempää mahdu. Lempiherkkuina puurot, leivät, juustot, herneet, maissit, hedelmät, marjat, nakit. Ja monet muut. Ihan ykkösenä rusinat. Makeisia ei Toivo ole edelleenkään maistanut. Saa nähdä selvitäänkö kolmevuotispäivään asti karkitta.

Niin ja syöttötuolista luovuttiin joulukuun puolessa välissä. Itse halusi vaihtaa tuohon isompien lasten tuoliin. Ja hyvä niin.

Lelut ja leikit

Kaikella mahdollisella leikitään - oli kyseessä sitten lelu tai jotain muuta. Kaikki kelpaa. Aika ykkösenä taitaa olla tällä hetkellä palapelit. Ja nimen omaan Muumipalapelit. Kahdentoista palan palapelin osaa jo itse koota. Vaikka tykkää mielummin koota niitä yhdessä jonkun kanssa. Eli äidin kanssa.

Autot, traktorit, rekat, kaivurit ja kaikki mahdolliset koneet ovat myös suosittuja. Kuten myös Dublot ja Muumit. Ja edellen se imuri. Oman leikki-imurin lisäksi melkein päivittäin haluaa imuroida rikkaimurilla. Ja myös saa imuroida. Sieltä oman tuolin alta muruset pois. Ja eteisen. Ja kissojen ruoka-astioiden ympäristön.

Ulkona tietenkin tähän vuodenaikaan leikitään lapioilla, harjoilla ja lumikolalla. Kun ehdotetaan ulos menemistä, tulee vastaukseksi tietenkin eiei. Kun ollaan ulkona ja ehdotetaan sisälle menemistä on vastauksena yllättäen eiei.

Kaikkein parasta on edelleen lukeminen. Ihan kaiken lukeminen. Erittäin tärkeitä ovat konelehdet, konepörssit, traktorilehdet ynnä muut minulle hepreaa sisältävät niteet. Lorut, runot ja laulut taitavat silti viedä voiton tuosta konemaailmasta. Eikä minuakaan haukota loruja lukiessa. Tai laulaessa. Mies kyllä väittää, että Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki ei ole sopiva laulu kaksivuotiaalle. Osaan minä muutakin. Kuten Eppujen Murheellisten laulujen maan. Ja Jänis istui maassa.

Televisiota Toivo ei edelleenkään paljoa katso. Muutaman kerran yritettiin katsella jotain pikkukakkosta, mutta kun ei muistettu telkkaa avata niin sekin jäi. Tosin joululahjaksi saatu Myyrä-dvd on katsottu viime aikoina useana päivänä. Siitä se television katseleminen alkaa.

Puhe ja sanat

Puhetta tulee paljon. Sitä omaa kieltä. Mutta myös oikeita sanoja. Ja jopa lauseita. Joka päivä tulee paljon lisää uusia sanoja, vaikkei Toivo niitä vielä kovin innokkaasti käytä. Ainakaan meidän muiden kuullen. Mutta pikku hiljaa.

Ensimmäinen kaksisanainen lause oli isä tietää. Ja kolmisanainen äiti leipoo kakkuja. Nuo kyllä kertovatkin jo paljon meidän perheestä.

Toivosta tuli isoveli

Järkyttäväähän se oli, mutta yllättävän vähän. Neuvolan täti sanoi, että pahin ikä sisaren saamiselle on kolme vuotta. Että meillä ei pitäisi olla mitään hätää. Eikä juuri olekaan. Ainakaan vielä. Eieit sanotaan tietysti usein kun otan vauvan syliin imetettäväksi. Mutta ei joka kerta. Läheskään. Vauvan hoitaminen ja peitteleminen tuntuu olevan kivaa. Ja Toivo kyllä pussaa vauvaa usein. Silittää päätä ja sanoo oioi. Kaikkein eniten tuntuukin harmittavan se, kun vauva vain nukkuu. Koska sen pitäisi olla lattialla Toivon kaverina. Ja silloin kun vauva lattialle laitetaan, alkaa innokas isoveli heti esittelemään vauvalle lelujaan. Niitä traktoreita.

Vaipat ja potta

Noin neljä kuukautta sitten Toivo lakkasi kakkaamasta vaippaan. Pari kertaa on sen jälkeen sattunut vahinko. Joka on selvästi ollut vahinko. Pissa sen sijaan tuli vaippaan usein ja helposti. Jos jätti housut kokonaan pois, meni Toivo itse omatoimisesti potalle pissalle. Mutta kun laitettiin housut tai vaipat niin pissa tuli sinne heti. Ja jos ei ollut sitä vaippaa, niin lattiallehan se valui jalkaa pitkin. Pottaankin pissa tehtiin kun sinne istumaan mentiin. Oli paljon päiviä kun selvittiin yhdellä vaipalla. Mutta oli myös päiviä kun vaippa kastui tiheään.

Samoihin aikoihin kun uhma alkoi eli joulukuussa alkoi potalle meno olla myös vaikeaa. Ensin sinne ei suostuttu menemään. Sitten kun mentiin ei suostuttu pissaamaan. Kun noustiin potalta, minne ei pissattu, tehtiin pissa heti vaippaan. Alkoi olemaan paljon päiviä, kun pottaan ei tullut yhtään pissaa. Kakka onneksi tuli sinne edelleen.

Tämä kaikki huipentui viikko sitten, kun päiväunille mennessä sen tunnin ajan Toivo teki pissan kolme kertaa vaippaan. Päiväunien jälkeen otin vaipan pois, pistin tavalliset housut jalkaan ja sanoin Toivolle, että enää sinulla ei ole vaippaa, jos on pissahätä menet potalle. Siihen Toivo sanoi tietenkin eiei.

Viimeisen viikon aikana Toivo ei ole kastellut yhtään kertaa housuja eikä päiväunivaippaa eikä ulkoiluvaippaa. Yövaippakin on ollut litimärän sijasta melkein kuiva. Toivo menee itse potalle ja laskee housut alas ja nostaa housut ylös. Pissaa pottaan. Sanoo pispis. Toivo itse.

Se on rakas <3

Nyt on kahdessa kuudesta ikealaisessa tuolinpäällisessä mustikkaa. Eli meillä on syöty mustikkapiirakkaa. Sen lisäksi puolukkapiirakkaa, mustikkavadelmapiirakkaa, tiikerikakkua ja kaurakakkua. Ystäviä on käynyt ja ihme kyllä me ollaan ehditty ja jaksettu jopa leipoa. No, on osa joutunut tyytymään myös kaupan kuivaan pakkopullaan.

Leipomisen lomassa joku kävi elämänsä ensimmäisessä kylvyssä.

Ulkoilemaan ei ole vielä ollut menemistä. Harmittaa. Vauvan ikä jo antaisi luvan, mutta pakkasta on liikaa. Jopa tuolle isommallekin vauvalle.

Lämmin nuttukin valmistui tuossa eräänä päivänä. Ja lisukkeeksi pipo. Tuli kivat. Tykkään. Kuten myös nutun ja hatun sisuksesta <3

Vauvan nuttu

Lanka: SandnesGarn Lanett kaksinkertaisena. 100% merino. Kulutus 150 g.

Puikot no 6.

Ohje: Mallineule ja mitat Novita Syksy 2009 vauvan nutusta. Muuten sovellettu omin ohjein.

Kaksinkertaisella langalla valmistui sujuvasti jopa minun neulomistahdilla. Ja tykkäsin mallineuleesta.Tämä nutun kanssa kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa Magic Loop -tekniikkaa, koska oikeankokoisia sukkapuikkoja ei ollut saatavilla. Tekniikan ohjetta en juuri lukenut, mutta kyllä tuo aika oikein taisi mennä. Hankalalta ja kireältä se vähän tuntui noilla paksuilla puikoilla kun piti niitä reunoja kiristää. Helpompaa on varmaan ohuemmilla puikoilla.

Napit oman kylän kangaskaupasta. Vaikka oma nappivarasto on kattava, ei valkoisia sopivan kokoisia nappeja ollut tietenkään. Miehen laitoin näitä ostamaan ja todettava on, että hyvät ja sopivat osti.

Vauvan hattu

Lanka: SandnesGarn Lanett kolminkertaisena. 100% merino. Kulutus 50 g.

Puikot no 7.

Ohje: Mallineule Novita Syksy 2009 vauvan hatusta. Mitat ja kavennukset omasta hatusta.

Tuli jopa vielä nopeampaa valmista kuin nutusta. Isohan tuo hattu on. Mutta kyllä menee kun alla on jotain muuta kuten kypärämyssy.

Nyt vain odotellaan sopivia ulkoilukelejä.

Pappilan mummolta sain haasteen. Tämän olen jo aikaisemminkin saanut, mutta koska valokuvakansiot ovat lisääntyneet, vastaan haasteeseen. Vaikka taas laiskuuttani en jaksa haastaa eteenpäin.

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kuva on siis neljännen kansion neljännen kansion neljäs kuva. Eli kansion 2009 kansiosta huhtikuu ja kuva yllättäen Toivosta. Toivo on kuvassa 1 v 5 kk ja lukee minun käsityökirjaa. Mekkojen ohjeita. Ettei se ihan vain pelkkiä konelehtiä selaa.

Voi kun sillä oli vielä pitkä tukka tuolloin...vauvalla <3

Jo vain - kyllä meillä kahvin lisäksi teetäkin saa, joten tervetuloa :)

On tässä muutamat kahvit päässyt keittämään muillekin kuin itselle. Mukavalta tuntuu kun meitä muistetaan. Sitä vaaleanpunaista vaatetta ei vain alkanut kuulua ja melkein jo hermostuin asiasta. Tänään onneksi posti toi mukanaan ihanan vaaleanpunaisen mekon <3

Pari viikkoa sitten eli muutama päivä ennen vauvana syntymää, tehtiin retki Ikeaan Vantaalle. Päivän tarkoitus oli lähinnä se, että minä pääsen pois neljän seinän sisältä ilman vaativia liikuntasuorituksia. Ikean sisällä tapahtuneen kävelyretken lisäksi myös jotain pientä tarttui mukaankin.

Syksyllä hankittuun kaappiin löytyi vetimet. Mies kiinnitti ne Toivon kanssa eilen.

Toivolle ostettiin pieni tuoli. Kahta ei raaskittu ostaa, joten ensi kerraksikin jäi jotain hankittavaa. Eikä tuo vauvakaan vielä tuolilla istu pitkään aikaan.

Minä päällystin tuvan tuolit uudella ikealaisella kankaalla.

Edelliset päälliset olivat jo melko nuhjaantuneet ja likaiset. Tarkoitus on pestä ne ja käyttää samaan tarkoitukseen vielä uudelleen. Ikealainen kangas on hyvä varapäälliseksi. Tukeva ja edullinen. Maksoi alle 5 euroa metri ja reilulla metrin pätkällä sain päällystettyä kuusi tuolia. Olen tyytyväinen.

Sisustamisen lisäksi olen myös ehtinyt neuloa. Joka päivä muutaman silmukan. Vauvalle on valmistumassa jälleen nuttu. Ei nuo Toivon vanhat mahdu tytön päälle, vaikka niin kuvittelin. Ja se ainoa mikä mahtuisi, värjääntyi pyykissä, eikä sitä viitsi edes kotona pitää. Tämä taitaa valmistua ennen sitä ensimmäistä ulkoilua - vain hiha puuttuu.

Kiitos paljon onnitteluista <3 Tyttö on tosiaan hyvin paljon isoveljensä näköinen ja oloinen. Onneksi on omaakin näköä.

Kahvit keitän kyllä, jos vauvaa haluaa joku tulla katsomaan. Tarjoilun kanssa voi muuten olla vähän niin ja näin, mutta yritetään jotain kehittää :)

Tänään saumasin muutaman imun kestovaippohin. Vaikkei näitä nyt voi varsinaisesti käsityöksi sanoa, niin onhan ne sentään ensin leikattu ja sitten saumattu, joten jotain olen joutunut tekemäänkin. Materiaalina perintöpyyhkeitä ja vanha flanellipyjama.

Ei näille imuille nyt mikään erityinen tarve ole, mutta koska materiaalia oli ja halusin jotain tehdä, niin näiden kanssa pääsi ainakin helpolla.

Ulkona on nyt hienon näköistä, mutta minä olen oleskellut vain sisällä. Vaikka sairaalaan jäi 10 kiloa, niin silti painoa on vielä reilusti liikaa ja takkien mahtumisen kanssa on lieviä ongelmia. Jos ne nyt vatsan kohdalta ehkä saattavatkin mennä kiinni, niin rintojen ja takamuksen kohdalla napit pullottavat. Mutta viikon päästä, kun vauvaa saa viedä ulos, lähden vaikka minkälaisessa reuhkassa pienelle kävelylle. Jospa vielä silloin olisi yhtä hienon näköistä kuin nyt.

Kiitos paljon osanotosta. Asiat ovat jo lähteneet rullaamaan eteenpäin äidin osalta. Mutta niin surullisesti kuin vuoden ensimmäinen viikko alkoikin - oli viikon päätös ihana.

Meille tuli olo-ilo, vauvapullukkaa muutama kilo. Se nauraa pelkillä ikenillä ja tarttuu tukkaan hyppysillä.

Meille tuli ilo-olo, oma talvipesäkolo. Siellä ollaan tällä hetkellä, maitotien eväsretkellä.

Kirjasta Puolukkavarvas.

Lauantaiaamuna tuli lapsivedet. Sairaalaan. Siellä koko pitkä päivä. Ei halunnut syntyä laskettuna päivänä vaan sinnitteli puolen yön yli. Vaikka synnytys oli pitkä, kesti ponnistusvaihe jotakin neljä minuuttia. Ja sieltä se tuli. Napanuora kahteen kertaan kaulan ympärillä ja kahteen kertaan vartalon ympärillä ja sellaisessa solmussa, ettei kukaan paikalla olleista neljästä kätilöstä ollut koskaan nähnyt. Käskivät miehen kuvaamaankin sen. Kuvaa siitä verisestä klöntistä en nyt kuitenkaan tänne laita, vaikka hienoltahan se tuntui kun vauva oli jo kohdussa aloittanut neulomisharrastuksen.

Tyttö syntyi 100110 klo 0.25. Painoa 3120 g. Pituutta 49 ja puoli senttiä. Peikkotukka.

Sairaalassa olin synnytyksen jälkeen vielä kolme päivää, koska vauvalta löydetiin sydämestä sivuääni. Mikä sitten onneksi todettiin vain vastasyntyneillä avoinna olevaksi ductukseksi, joka meni tällä vauvalla umpeen vain hiukan viiveellä.

Pahinta siellä sairaalassa olemisessa oli tietenkin ero Toivosta. Kun oli ensimmäistä kertaa tällaista yön yli laatua olevaa. Ja vielä useamman yön. Vaikka sairaala oli kieltänyt synnyttäneiden osastolla vierailut, sai siellä onneksi käydä lapsen isä ja sisarukset. Se lievitti hiukan tuskaa.

Toivon suhtautuminen uuteen tulokkaaseen on vielä hakusessa. Silittelee päätä ja ihastelee pieniä sormia. Tulee murheelliseksi kun vauva itkee. Samalla on hyvin mustasukkainen. Äiti ei kuuluu pontevasti kun aloitan imettämään vauvaa. Silti käy kesken imetyksen useita kertoja halaamassa minua ja silittämässä vauvaa ja antamassa pusuja kummallekin. Odottaa vauvasta leikkikaveria, mutta vauva ei kun sanon vauvan lainaavan sitten Toivon leluja.

Vaaleanpunaisen hyökkäyskin meille on jo alkanut. Tosin vielä aika hillitysti.

Olo on menetyksestä huolimatta nyt onnellinen. Meillä on suloinen ja hyvin Toivon näköinen Tyttö. Ja niin pieni isoveli - ihan vauva vielä sekin. Maidon tuoksua. Vauvan tuoksua. Vauvan kakan tuoksua. Sen isommankin vauvan kakan hajua tuoksua. Ja nyt joku pystyy pesemään omat varpaat. Ja syö parin minuutin päästä homejuustoa.

Jo toisen kerran. En saa sitä suurta iloa ennen kuin jotain on otettu pois. Äiti nukkui ikiuneen eilen aamulla kymmenen aikaan. Rauhallisena, levollisena ja kivuitta. Äidille tämä oli parasta. Minä en vain halua sitä hyväksyä. Viimeisen kerran tavatessamme äiti jaksoi kohottaa hiukan päätään ja hymyillä minulle kun lähdin. Samoin veljelleni, joka ei ollut saanut äitiin minkäänlaista kontaktia kuukauteen. Näin hän kai hyvästeli meidät.

Nyt on jäljellä kova ikävä ja suuri suru. Onneksi minulla on rakas mies, poika, sukulaiset ja ystävät. Sekä vauva tulossa. Ja rakas tärkeä veli. Ja paljon kauniita ja hyviä muistoja äidistä.

Kiitos paljon viime päivinä tulleista kommenteista. Olen päivittänyt urakalla ja nolosti olen unohtanut kiittää. Vastaus pariin kysymykseen myös.

Tiskiräteistä: Kyllä noissa itsetehdyissä on imukykyä. Eihän se tiskiallas aivan kiiltäväksi ja kuivaksi jää, mutta eipä se jää kaupankaan liinoilla. Ja imukyky paranee käytön ja pesujen myötä. Meillä ainakin ollaan oikein tyytyväisiä itse tehtyihin.

Ja toiseen kysymykseen: Ei vielä :D

Koska mies on ollut kotona pari viikkoa apuna tai oikeastaan päätoimisena kotiäitinä on minulla ollut aikaa käsitöille. Ompelin pari koristetyynynpäällistä ja toisen käsityöpussukan itselleni.

Tyynynpäällisten kangas pellavaa, koristeeksi pitsiliinat, joista toinen kirpparilta ja toinen tuliainen Lontoosta. Kummassakin liinassa oli koristeena joku kestotahra, mutta ei haittaa.

Kässäpussi samalla hyvällä mallilla. Nyt tein pohjan ja sivut 18 x 18 kokoisiksi. Vaikuttaa tilavalta, mutta en ole vielä käytännössä testannut. Kangas on mankelikoneen pellavaa eli tosi tukevaa. Siksi en laittanut siihen ylimääräisiä tukikankaita. Sisuskangas perintölakanasta, koristeena pitsinauhaa paikallisesta kangaskaupasta ja nappikiinnitys.

Neuleitakin on valmistunut. Tuli jossain vaiheessa huono äiti -olo, kun en ole tehnyt tulevalle vauvalle mitään. Onhan sille vaatteita vaikka kuinka (lähinnä Toivon vanhoja), mutta itse tehtyä ja omaa puuttui. Aloitin jo reilusti viime vuoden puolella tekemään nuttua. Se valmistui pari päivää sitten. Lisäksi sukat ja tumput.

Nuttu vauvalle

Lanka: Robust. 80% villa, 20% polyamidi. Kulutus 120 g.

Puikot no 3.

Ohje: Moda 5/2008, malli 40.

Helman pitsineuletta oli kiva tehdä, mutta kun tuli yläosan vuoro, muuttui tämän tekeminen jo melkein painajaiseksi. Tuo ainaoikein-pinta ei minun käsialalla tule millään nätiksi. Ei ainakaan tällä langalla. Ja jotenkin liian usein tuli tehtyä nurjia silmukoita ja purkamista riitti. Ja varmasti sinne jäi vielä noita väärin neulottuja kohtia. Robust ei ole minusta mitään kivaa neulottavaa - lanka hajoaa. Kun silmukka putosi, sen ehjänä poimiminen tuntui olevan mahdotonta. Ja kyllä niitä silmukoita tässä työssä tuntui putoavan.

Valkoisen nutun olisin halunnut, mutta kun ei ollut sopivaa valkoista lankaa sopivaa määrää niin ruskea tuli. On tämä nuttu ihan kiva ja söpö, vaikka neulominen ei oikein meinannut maistua.

Sukat ja tumput

Lanka: Novita Luxus Alpaca. 100% alpakka. Kulutus 50 g.

Puikot no 3.25.

Ohje:

Sukat: 36 s. Ainaoikein 40 krs, 1o 1n resori 10 krs, kantalappu 19 krs, kantapään jälkeen sileää 20 krs ennen kavennuksia.

Tumput: 32 s. Ainaoikein 30 krs, 1o, 1n resori 6 krs, sileää 22 krs ennen kavennuksia.

Mallia on otettu Toivon lahjaksi saaduista vauvatumpuista ja -sukista. Tosin en jaksanut sen vertaa nousta sohvalta, että olisin niiden silmukat laskenut vaan tein ihan arviolla. Ja vahingossa tuli hyvät. Tykkään tästä mallista. Nyt voi Toivon asusteet laittaa muistojen laatikkoon ja vauva saa omansa.

Luxus Alpaca oli mukava lanka neulottavaksi. Tykkäsin. Ja mieli tekisi ostaa sitä lisää, mutta kun ei ole mitään tarvetta. Mutta jos ihan vähän pahan päivän varalle...

Koska minulla ei ole tarkkaa puntaria eikä tumppuja ja sukkia neuloessa tarkkaa suunnitelmaakaan, jännitti kovasti, että riittääkö lanka. Taisi sitä metrin verran jäädä yli. Eli hyvin riitti. Mutta jos ei olisi riittänyt, olisi pitänyt ostaa yksi kerä lisää. Ja koska sitä yhtä olisi ollut turha ostaa niin samallahan sitä olisi voinut ostaa varastoon vähän ylimääräistäkin. Eikö?

Enää sisältö puuttuu.

Nyt on aika palata kertaamaan viime vuoden tärkeitä asioita ja kirjata toiveita tulevalle. Tärkeimpiä asioita viime vuodelta oli Toivon kasvaminen ja kehittyminen, raskaus, kesän salaojaremontti sekä äidin tilanne ja oma ranneleikkaus. Eli taas oli vuorossa vuosi, jolloin tapahtui mukavia ja ikäviä asioita.

Toivo kaivinkoneen kauhassa.

Vuodelle 2009 esitetyistä toiveista toteutui se tärkein eli tulin raskaaksi, mutta isoveli Toivosta tulee vasta tänä vuonna. Muitakin toiveita toteutui hyvässä tahdissa. Reuma rauhoittui raskauden myötä, mutta palaa varmaan vanhaan olotilaan synnytyksen jälkeen. Sain olla kotiäitinä koko vuoden, miestä ei lomautettu ennen kuin nyt joulukuussa kahdeksi viikoksi. Matkatoiveet toteutuivat osin, samoin puutarhatoiveet ja järvessäkin kävin uimassa. Talon lämmitysmuoto ei vaihtunut enkä saanut synttärilahjaksi laskuvarjohyppyä.

Käsityöhaaveina oli neulottu pitkä villatakki, ommeltu syystakki, kässäkassi, polvisukat, Toivolle villahaalari ja toppahousut ja miehelle lapaset. Villatakki ja syystakki jäivät tekemättä suurentuneen ulkomuodon vuoksi. Muut tein kyllä. Toppahousut ostin.

Polvisukat.

Vuosi 2009

• Täytin 40. Toivonpäivät ja Toivon synttärit vietettiin. Sekä muutamat sukulaisjuhlat.
• Käsitöitä luulin tehneeni vähän, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, ettei näin ollut. Ompelua ja huovutusta vähemmän, mutta neuleita suunnilleen saman verran kuin aikaisemminkin. Lankaa kului 3785 g. Se on jonkin verran vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta koska varsinaisesti neulominen alkoi vasta elokuussa, on kulutettu määrä hyvä. Ostettujen lankojen määrä olikin sitten huomattavasti suurempi.
• Melkein kaikki tehdyt käsityöt ovat mieleisiä. Eniten kivoimmat ovat varmaankin Toivolle tehty villahaalari ja omat polvisukat. Kaikista vuoden aikana tehdyistä käsitöistä löytyy kuvat sivulta Käsityöt 2009.

Toivon villahaalarit ja Toivo 1v10kk.

• Yksi ulkomaanmatka suuntautui omalla autolla Saksaan ja Sveitsiin telttaillen.
• Suomen matkailua oli hyvin vähän. Retki Ruotsinpyhtäälle, Loviisaan ja Porvooseen. Minä kävin kahden Toivon kanssa Korkeasaaressa. Tampereella käytiin ja Alastarossa.
• Käsityöretkiä Tapion kauppaan ja Tampereen käsityömessuille.
• Puutarhassa tapahtui paljon. Salaojaremontti ja sen jälkeinen mullan kärräys ja istuttaminen. Öljysäiliön hajoaminen ja uuden asentaminen autotalliin. Puro, hiekkalaatikko ja polkuja valmistui.

Pikkiriikkinen pihalammikko.

• Flunssaa oli pari kertaa ja helpolla selvittiin. Minä olin tosin syksyllä viikon verran ihan raatona pelkän nuhan vuoksi. Ei reikiä hampaissa :)
• Oikea ranne jäykistettiin tammikuussa ja siitä parin viikon päästä hermo vapautettiin samasta ranteesta. Sen lisäksi oikea nilkka alkoi oireilemaan. Muuten reuma oli rauhallisessa tilassa - varmaankin raskauden ansiosta.
• Mökillä yövyttiin kokonaista kaksi kertaa. Ensin paleltiin juhannuksena ja toisen kerran hikoiltiin heinäkuussa.
• Äiti joutui maaliskuun lopussa terveyskeskukseen ja tila on mennyt siitä koko ajan huonommaksi. Siirretty joulukuussa pitkäaikaisosastolle.
• Tulin raskaaksi. <3 <3 <3
• Meillä kävi joulupukki ensimmäistä kertaa.
• Toivo oppi tekemään kakan pottaan 1 v 10 kk iässä. Sen jälkeen kakka on tullut vaippaan kerran. Pissa menee vielä vaihtelevasti pottaan ja vaippaan.
• Kesä oli lämmin ja syksykin. Vuosi vaihtui nukkumalla: Toivo nukkui omassa sängyssään jo kahdeksalta, minä ja mies nukahdettiin elokuvan äärelle sohvalle. Kissat pelkäsivät raketteja.

Kävelytauko saksalaisen moottoritien varrella.

Vuosi 2010

• Toivolle pikkusisarus tulossa. Raskaus on kestänyt sen yhdeksän kuukautta ja tuskin tähän tulee enää 12 kuukautta lisää. En minä sentään norsu ole, vaikka juuri nyt saatan siltä näyttää.
• Painonpudotusta. Muutama kilohan lähtee heti synnytyksen yhteydessä, mutta ne loput. Jos ainakin osan saisi tämän vuoden puolella pois. Eli vaikka 15 kg.
• Äidin tilanne tuskin paremmaksi muuttuu. Toivon kuitenkin kivutonta ja hyvää vuotta.
• Reuma saisi rauhoittua. Luultavasti imetän ja lääkitystä ei voi siksi muuttaa tehokkaammaksi. Mutta jos edes näin mennään. Käsileikkaus luultavasti jälleen edessä, toivottavasti jalka saadaan kuntoon ilman leikkuuta.
• Miehen työpaikalla on jälleen tulossa yt-neuvottelut. Jos lomautusta luvassa, toivottavasti ei pitkää.
• Minä saan olla tämänkin vuoden kotona.
• Ei remontteja tänä vuonna.
• Useita huonekaluja ynnä muuta odottaa maalaamista. Jos niistä kaikista edes yksi tuoli, pieni lipasto, keinutuoli, turvaportti ja eteisen vaatekaappi saisi uuden maalikerroksen talven aikana. 
• Pihalla salaojaremontin jälkeisiä viimeistelyjä, pihamökki valmiiksi ja kasvimaa kuntoon. Ja jos oikein reippaita ollaan niin lisäksi leikkimökki.
• Pienen pieni ulkomaanmatka.
• Kotimaan retki jonnekin uuteen paikkaan. Sen lisäksi Helsinkiin junalla ja siellä ratikalla ajelua.
• Käsityöpuolella haluaisin tehdä edelleen sen pitkän neuletakin ja ommella syystakin. Lisäksi haluan neuloa polvisukat, pitsihuivin ja ohuemmasta langasta puseron sekä Toivolle puseron. Miehelle neulepusero. Äitikin teki isälle joka talvi uuden. Minä en ole tehnyt vielä ensimmäistäkään. Huovutuspuolella keinutuoliin matto ja tupaan seinävaate.
• Lankavarasto pysyisi hallinnassa. Eli ostaisin vähemmän kuin kuluttaisin. Lankojen kulutustavoite vuodelle on kuusi kiloa. Se on kova tavoite.
• Haluaisin kaksi lammasta. Ja jos ne saan, lupaan syödä siivun joulukinkkua ja nakin.

Tapion kaupasta ostetut langat.

Näillä haaveilla ja toiveilla tähän vuoteen.

Eilen meillä oli retkipäivä. Käytiin Helsingissä ostoksilla. Melkoisessa myräkässä ajeltiin kotiinpäin. Moottoritiellä oli parhaimmillaan vauhtia 60 km/h. Ja näkyvyys olematon. Kotiin päästiin ehjinä.

Mitään maratonkävelyä ei perillä tehty kun minä just ja just jaksan sen sata metriä kävellä. Mutta ihan vähän siinä keskustassa pyörittiin. Ja pidettiin kaksi kunnon ruokataukoa niin hyvin jaksoi.

Alennusmyynneistä olen jo tänä vuonna hankkinut itselle ja Toivolle pyjamat ja mies on ostanut kassillisen työkaluja ja spraymaalpurkkeja yhden halppiskaupan loppuunmyynneistä. Helsingissä ei varsinaisia aleja etsitty vaan katseltiin muita juttuja.

Ensin poikettiin Priimaan kun se nyt sattui ihan vahingossa siihen matkan varrelle. Ihanainen Debbie Blissin Donegal Aran Tweed oli alessa ja sitä ostin. Juuri minun lankaa. Mustaa villaista tweediä. Voisiko enää parempi lanka olla alessa kun minä kävelen kauppaan. Sitä ostin toki enemmän kuin kuvassa näkyvät kaksi kerää. Lisäksi ostin yhden vyyhdin Araucania Rancoa, puikot ja Hippy The Hippo -säilytysrasian.

Muumisalkku löytyi toisaalta, mutta sekin on tarkoitus ottaa neuletarvikekäyttöön. Olen jo joutunut käymään pitkiä ja tiukkoja keskusteluja siitä, että salkku on äidin. Äidin.

Pari kirjainta löysin. T niin kuin Toivo ja K niin kuin ... vaikka keittiö. Enemmän olisin halunnut, mutta olivat kalliita.

Kiva päivä meillä oli, vaikka olikin tuollaista ostelua. Kyllä sen lisäksi katseltiin ulkona ratikoita, paloautoja, kauhakuormaajia ja muita lumenaurauskoneita. Eräässä suuressa ja tunnetussa tavaratalossa jouduttiin kahteen kertaan menemään kala-altaan reunalle. Toivo esitteli kalat useaan kertaan itselleen, meille ja kaikille ohikulkijoille.

Tänään on ohjelmassa joulukuusen hävitys ja joulukoristeiden poisto. Tämä ei yleensä tapahdu vielä tässä vaiheessa, mutta kuusi pääsi tuossa joku aika sitten imaisemaan vedet kuiviin ja on nyt kovin rapea. Ja minulla olisi se yksi vauvaneulekin vielä kesken.

Hyvää ja onnellista uutta vuotta toivottelen kaikille lukijoille ja lukemattomillekin.

Loppuodotuksesta lupasin tänne jotain kirjoitella, vaikka eipä tässä mitään ihmeellistä kerrottavaa ole. Valitusta vain.

Kuten kaikki raskaudet ovat erilaisia, ovat nämä minunkin kaksi olleet. Ensimmäisen kanssa ei ollut pikkuvaivoja, mutta verenpaine nousi ja sikiön kasvu pysähtyi. Päädyttiin synnytyksen käynnistämiseen.

Nyt ei ole ollut mitään isoa ja pelottavaa (paitsi se punktiosta seurannut lapsivesikalvon repeäminen), mutta pikkuvaivoja ihan riittävästi. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsy. Loppuraskaudessa selkäkivut, alavatsakivut, vatsan, selän, säärien kutina ja ähky. Näiden lisäksi on ollut alhainen hemoglobiini ja turvotusta. On tullut raskausarpia ja suonikohjuja. Vain peräpukamat puuttuvat.

Painoa on tullut 19 kg, edellisellä kerralla sitä tuli kaikkiaan 18 kg. Tällä kertaa tosin oli lähtöpaino isompi, joten tukaluus on nyt suurempi. Sen lisäksi, että sikiö on kasvanut normaalisti, on lapsivettä runsaasti. Ja kohtu iso. Suorastaan jättiläinen. Vauvan koko kuitenkin todettiin viimeisimmässä mittauksessa keskikäyrällä meneväksi.

Tänään kävin lääkärineuvolassa ja siellä todettiin, että synnytys voi käynnistyä minä päivänä hyvänsä. Mutta koska minulla ei ole kokemusta aikaisemmasta luonnollisesti käynnistyvästä synnytyksestä, ei pysty ennakoimaan meneekö tähän vielä tunteja vai pari viikkoa. Lääkäri oli sitä mieltä, että yliaikaiseksi tämä ei mene. Mutta minä en usko ennen kuin näen. Ja koen.

Muutama päivä sitten sikiö selvästi laskeutui ja sen jälkeen elämä muuttui kertaheitolla tukalasta tuplatukalaksi. Hyvä, että pystyn kävelemään tai nousemaan matalalta tuolilta tai sängystä. Painetta on alaspäin ja kipua myös. Pienikin rasitus saa lantion kipeäksi ja supistuksia aikaan. Mutta ei vielä niitä supistuksia mitä odotan.

Koska mikään rasitus ei oikeasti avusta synnytyksen käynnistymistä vaan juuri nyt aiheuttaa vain kamalat kivut, taidan viettää tämän loppuajan istuskellen keinutuolissa, enkä edes yritä tehdä mitään. Lääkäri totesi, että kunnon sisätutkimus tässä vaiheessa kyllä käynnistäisi synnytyksen. Pyysin sitä, mutta sain vain tavallisen tutkimuksen. Eli nyt vain odotellaan. Kenties jopa kokonaista neljä viikkoa.

Tähän viimeiseen joululahjaosioon ei onneksi pääse mukaan kuin vain yksi lahja. Nämäkin valmistuivat joulupäivänä, joten ei kovin paljoa myöhässä.

Sukat miehelle

Lanka: Novita Seitsemän Veljestä Kantri. Kulutus 150 g.

Puikot no 3.5.

Ohje: Seiskaveikalle sopivalla silmukkamäärällä Petäjä-sukkien kuviolla, koko 43.

Mies totesi jossain vaiheessa joulukuuta, että sai kaksi vuotta sitten lahjaksi villasukat. Että sellaiset olisi kivat. Tämän lisäksi mies kävi minun järkytyksekseni ostamassa kahdet villa/polyamidi-saapassukat. Vaikka tuo toteamus tuli sellaisessa vaiheessa, että tiesin, etten sukkia jouluksi saa valmiiksi, oli näistä syistä pakko ainakin yrittää. Eivät ehtineet, mutta yllätys oli vielä suurempi joulupäivänä.

Tein näitä ihan näkösällä ja luotin siihen, ettei se kysele mitä teen, kun kuitenkin aina jotain teen. Eikä kysellyt. Mutta mutta. Toivolle olin moneen kertaan todennut, että nämä tulevat isälle. Ja aina kun Toivo näki minun niitä neulovan, tuli toteamus ääneen: isi. Jonka päälle osoitettiin sukkia. Mutta mies ei onneksi tästäkään vielä arvannut.

Näitä oli kiva tehdä. Petäjä-kuvio on koukuttava ja joutuisa tehdä. Ja tykkään tästä Kantri-langasta. Vaikka en ymmärrä miksi tuohon lankaan on täytynyt tehdä selvät raidat. Silti hamstrasin sitä joskus muutaman kerän kun alekorista löysin. Harmittaa, että ostin vain noita ruskeasävyisiä. Mutta ehkä lanka vielä joku päivä tulee Novitan valikoimiin.

Näihin sukkiin tuli onnistuneimmat kantapäät mitä olen ikinä tehnyt. Ehkä sittenkin minulla on vielä mahdollisuus kehittyä hyväksi sukankutojaksi.