Maanantai

Saatoin Toivon kerhoon ekaa kertaa kävellen sitten lokakuun. Auraamattomat tiet, lumisade ja tien katkaiseva viemärityö tekivät matkan hieman haasteelliseksi. Mutta perille päästiin ja ihan ajoissa. Ja jalka kesti. Jatkoin matkaa Tyynen kanssa bussilla Lahteen etsimään Toivolle uusia talvikenkiä ja uikkaria. Niitä ei löytynyt, mutta tein vähän astialöytöjä kirpparilta ja sen lisäksi ostin hiukan kangasta verhokäyttöön.

Tiistai

Laitettiin keittiöön kaapiston päälle pari valaisinta, sillä uusi kattovalaisin ei oikein riitä. Nyt näkee taas.

Keskiviikko

Jälleen Lahteen bussilla. Tällä kertaa uikkarit löytyivät ja ostin myös lisää kangasta. Kävin illalla vesijumpassa, mutta päällä oli omat uikkarit eikä Toivon uudet. Talvikenkiä ei Toivolle löytynyt vieläkään.

Torstai

Eteiseen laitettiin kuivausteline kastuneille lapasille ynnä muille. On hyvä. Toivo testasi uudet uikkarit ja kävi ekaa kertaa uimahallissa. Uikkarit oli hyvät.

Perjantai

Kävin katsomassa alle kolmeviikkoista ihanaa pientä miestä <3 Vein vanhemmille tiskirätin, mustikkamuffinsseja ja piikkilankakranssin. Vauva sai sukat. Kortin unohdin.

Vauvan sukat

Lanka: Gjestal Lima. 100% villa. Kulutus 70 g.

Puikot no 4.

Ohje: Tuulan sukat.

Lauantai

Vein kirpputorille säkillisen vaatteita. Samalla kävin lahjaostoksilla ja muilla ostoksilla. Jälleen tarttui mukaan jotain itselle. Sekä myös lapsille. Talvikenkiä ei Toivolle löytynyt. Miehen veli kävi vaimonsa kanssa kahvilla ja lupasivat talvikengät jos väri kävisi. Ja kyllähän punainen käy.

Sunnuntai

Tänään mennään seitsemänvuotissynttäreille. Sen kunniaksi mies leipoi korvapuusteja.

Tällä viikolla on ollut lumitöitä joka päivä. Meidän pihalla ja minun kunnolla se tarkoittaa puolitoista tuntia hikoilua kerrallaan. Ja se puolestaan tarkoittaa sitä, että jalat on kipeät, kädet on kipeät ja minä väsynyt. Mutta kunto kohoaa.

Innostuin vaihtamaan keittiön verhot kun ne edelliset olivat aivan liian ohuet ja vähän jo kyllästyinkin niihin. Oikeastaan en edes tykännyt niistä.

Koska viime vuoden kierrätysinnostuksessa karsin kangasvarastoa ja verhovarastoa aika rankalla kädellä, ei sopivaa kangasta tai verhoa meinannut kaapista löytyä. Mutta kun olin jo päättänyt vaihtaa, niin sen myös tein. Ei tykkää näistäkään, mutta saavat olla kunnes pääsen kangaskauppaan.

Eilen askartelin sytykeruusuja. Ekaa kertaa. Oli kyllä helppoja tehdä kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä. Vielä en ole kokeillut, mutta ainakin tähteeksi jäänyt steariini maitotölkissä sytytti tänään uunin komeasti. Värillisten kynttilöiden jämistä saisi varmaan kivemman värisiä, mutta koska meillä on nuo kynttilät valkoisia, täytyy tyytyä harmaisiin ruusuihin.

Lupaus, jonka tein tälle vuodelle on täytetty. Eli järjestin kaikki lehdistä leikellyt ruokaohjeet. Ruoat ja leivonnaiset omiin vihkoihinsa, suolaiset ja makeat leivonnaiset omiin. Tosi monta talteen otettua ohjetta heitin suosiolla pois, mutta liimaa kului silti parin pötkylän verran. Vinon pinon ohjeita leikkasin myös kokeiltavaksi. Kokeiltavat ohjeet liimataan vihkoon vasta kun on todettu, oliko edes syötävää.

Jouluruoka-vihkoon liimasin ohjeet, joita käytettiin jouluna. Samoin kirjasin siihen, mitä muuta meillä oli ja mikä kelpasi ja mikä ei, mitä oli liikaa ja mitä liian vähän.

Luulin, että tätä urakkaa en saa tässä elämässä tehtyä, mutta niin se vain eteni kun tosissaan aloin sitä toteuttamaan. Ja koska lupaus on jo täytetty näin varhaisessa vaiheessa tekisi mieli antaa toinen. Ja se voisi olla se, että tänä vuonna en leikkaa otsatukkaa, vaan annan sen kasvaa. Voisin melkein jo nyt olla varma siitä, että toteutumatta jää. Sen verran on vaikeaa olla tarttumatta noihin saksiin kun hiukset alkavat haitata näköä.

***

PS1. Toivo ei halunnut laittaa tänään vaaleanpunaisia pitkiä kalsareita kun vaaleanpunainen on tyttöjen väri. Laittoi ne lopulta kun lupasin, ettei enää tarvitse. Aion kyllä vielä tarjota niitä.

PS2. Tyyne on jättänyt vaipan. Kalsarit on paljon kivemmat. Yöksi laitetaan vaippa, mutta päivällä on ne kalsarit.

PS3. Villatakki edistyy tuskaisen hitaasti. 3o3n neulos ei ole kaikkein kiinnostavinta tehdä vaikka onkin helppoa.

Sunnuntaina oli Tyynen synttärijuhlat ja meno oli villiä. Eniten ja melkeinpä ainoana villinä oli Toivo. Muutenhan juhlat sujuivat ihan vanhan kaavan mukaan eli ihan mukavasti. Tyyne ei ujostellut, avasi itse melkein kaikki lahjat ja söi aika monta piparia.

Tein Tyynelle oman kaulakorun juhlapäivän aamuna ja se onkin ollut kaulassa sen jälkeen öitä lukuun ottamatta koko ajan. Enää ei tarvitse lasten kinastella Toivon synttärilahjaksi saadusta kaulakorusta, kun kummallakin on oma.

Vaaleanpunaisen kattauksen ja tarjoilun teko oli huomattavasti helpompaa kuin Toivolle sinisen. Vaaleanpunaisella värjätyt piparit, kakut ja makeiset eivät näytä aivan niin E-koodilta kuin siniset. Vaikka kyllähän niistä sitä eetä ihan saman verran löytyy.

Löysin kaupasta liivatteelle kasvisvaihtoehdon nimeltä Vegegel. Noh, eihän se aivan toiminut kuin liivate, mutta ihan hyvä täyte kakkuun tuli vaikkei se kovin kiinteää ollutkaan. Oikeastaan se ei ollut kiinteää lainkaan.

Eilen Toivon kerhon aikana kiertelin Tyynen kanssa kirpputoreja ja tein pitkästä aikaa hyviä löytöjä. Lastenvaatteiden lisäksi löytyi laseja ja kukkalautasia ja vaaleanpunainen sekä pinkki pitsiliina leikkimökkiin. Joku oli tehnyt myyntiin puisia helminauhoja ja myi niitä pilkkahintaan. Ostin itselle ja Tyynelle, nuo valkoiset kuvassa on minun. Tyynen omat taitaa olla sillä kaulassa niiden minun tekemien kaverina. Varsinainen löytö oli tuo kangas. Tai paremminkin kaksi pitkää verhoa. En tiedä oikein mihin käyttäisin: verhoihin, pöytäliinaan vai tekisinkö mekon. Jos hyvin käy, se riittää noihin kaikkiin.

Tänään kävin hammaslääkärissä. Reikiä nolla :D

Vuoden eka valmistunut neule on sama kuin viime vuoden vika eli Revontulihuivi.

Revontulihuivi

Lanka: Virolainen villa, pikkujoulupaketista saatu. 100% villa. Kulutus 100 g.

Puikot no 5.

Ohje:Ullaneule/Revontulihuivi.

Tein ohjeesta vain kaavion 2 loppuun, ettei tulisi ihan liian iso. Eikä tullut. Tässä villavyyhdissä näytti nuo väriraidat olevan sen verran leveitä, ettei niitä tullut kovin montaa tähän huiviin. Mutta ihan kivalta näyttää. Se ainakin tuli testattua, että vartin liotus hiustenhoitoaineessa ei riitä karheuden vähentämiseksi. Seuraava huivi liotetaan pidempään. Vielä en ole päättänyt, että pidänkö itse vai laitanko lahjavarastoon. Ensin varastoin huivin ja päätän myöhemmin - viimeistään ennen ensi joulua.

Tästä ylijääneet langat lahjoitin pois, joten alkuvuoden langanmiinustus on suurempi kuin huiviin kulunut lanka. Sillä en vielä ole ostanut yhtään.

Seuraavaksi jatkan erästä huhtikuussa kolme vuotta täyttävää villatakkia. Kiinnostus sen tekemiseen lopahti heti alussa hihojen ja yläkaarrokkeen jälkeen ja on pysynyt pois aina tähän päivään saakka. Nyt en malttaisi ollenkaan laskea työtä käsistä, joten tehdään nyt kun innostusta on. Tarkoitus on saada takki valmiiksi ennen sen kolmevuotissynttäriä.

***

Tänään kävin työterveystarkastuksessa kun kerran kutsu tuli. Terve olen. Ja jos ihan vähän saan kehuskella, niin kolesteroliarvot on niin hyvät, etteihän sellaisia voi oikeasti olla kellään - kuten minulle sanottiin. Hb:t, punasolut ynnä muut olivat sitten jotain ihan järkyttävän huonoa. Mutta sehän nyt ei ollut mitenkään uutta eikä erilaista.

Onnistuneen työterveyshoitajalla käynnin jälkeen palkitsin itseni ostamalla vaaleanpunaisen kupin. Ihan vain siksi, että saan Tyynen synttärikemujen vaaleanpunaiset makeiset tarjolle tarpeeksi arvokkaan väriseen astiaan.

Kiitos taas kivoista kommenteista. Ja onnitteluista myös :)

Eilen käytiin lasten kanssa kylässä ja kivaa oli. Ja kuten melkein aina, kun minä talvella ajan autoa, oli eilenkin ajokeli ihan takataskusta. Mutta pysyyhän ajotaito kympissä kun ajelee vain huonoilla keleillä.

Eilen oli myös sähköt poikki muutaman tunnin ajan. Eka kerta tänä talvena. Oli aika jännää olla kynttilänvalossa, vaikka jouduinkin lähtemään kesken kaiken vesijumppaan. Tuollaisesta on kokemusta jokusen vuoden takaa ja silloinen jumppa oli tosi huono. Paleli, eikä tuntunut miltään. Nyt tuli hiki ja tänään on lihakset jäykkinä eli tehokasta oli. Voin siis mennä myös ensi viikolla.

Tilasin jonkinlaisen tauon jälkeen taas Suuri Käsityö -lehden ja uusi numero tuli tällä viikolla. Jotain kivaa siellä oli ja kaavoja olisi tarkoitus tänään piirrellä.

Yllätyksenä löytyi portailta yhtenä päivänä parit uudet puikot, jotka olivat ilmeiseti kiitokset puikkolainasta. Oli kyllä niin hyvä kiitos, että lainaan puikkoja vastedeskin oikein mielellään. Sain kahdet puikot, joista toiset on kantikkaat. Sellaisia en ole vielä edes kokeillut, joten innokkaasti odotan minkälaiset ovat.

Kaksivuotias Tyyne herätti minut tänä aamuna laulamalla itselleen onnittelulaulun. Paikallislehteen laitettu onnittelukuva herätti ihastusta, vaikka sen ottamiseen olisi vanhalla tavalla kulunut ainakin kolme rullallista filmiä. Kaksivuotiaasta on vaikea ottaa kuvaa, jossa tyttö hymyilee, on liikkumatta ja katsoo melkein kameraan.

Tyyne poseeraa.

Kaksivuotias Tyyne sai meiltä lahjaksi nuken.

Sai avattua paketin melkein yksin. Miksi lelupaketit ovat niin monimutkaisia avattavia - niitä ei aina aikuinenkaan meinaa saada auki. Eikä olisi tätäkään saatu, ellei paikalla olisi ollut insinööriä. 

Kaksivuotiaalla Tyynellä oli tänään kaksivuotisneuvola. Painoa 12 kg, pituutta 87,5 cm. Me kyllä vähän ihmeteltiin noinkin tarkkaa pituusmittaa, varsinkin kun se jalka siinä mittarilla pysyi ehkä sekunnin paikoillaan. Kaksivuotiaan hammastarkastus on meidän kunnassa siirretty hammaspuolelta neuvolan terkalle. No se on varmaan ihan sama kuka sinne Tyynen suuhun katsoi - yhtä hankalaa se olisi ollut ja yhtä monta pitelijää se tyttö olisi tarvinnut siellä hammashoitolan puolellakin. Suuhun on kuitenkin katsottu ja uusi hammasharja saatu.

Kaksivuotias Tyyne puhuu jo ihan hurjan paljon ja pitkiä lauseita, laulaa ihan liikaa, katselee telkkaa ja huutaa Muumia kun puhutaan telkan katselusta, pukee itse housut, kalsarit, sukat, kengät, hatut ja käsineet, kirkuu kissoille ja availee niille ulko-ovea aivan liian usein. Sana itse on paljon käytössä. Tyyne laittaa kusahousut kaselli.

Tyyne poseeraa.

Kaksivuotias Tyyne syö edelleen pitkän kaavan mukaan eli istuu parhaimmillaan puolitoista tuntia syömässä ja muutenkin syö usein yksin vielä sen jälkeen kun me muut ollaan jo syöty. Karkkia ei varsinaisesti syö, jouluna sai muutaman suklaakonvehdin.

Kaksivuotias Tyyne matkii ja ihailee isoveljeään kaikessa. Toivon ollessa pois kotoa, kyselee tätä jatkuvasti kuten myös ensimmäisenä herätessään päiväunilta. Toivo on, missä Toivo on?

Leikkii Toivon kanssa.

Kaksivuotias Tyyne osaa käydä potalla, mutta aina kun vaippa otetaan pois, seuraa vähintään puolen tunnin huuto. Tyyne haluaa vaipan, vaippa takaisin Tyynelle.

Kaksivuotias Tyyne nukkuu parin tunnin mittaiset päiväunet, joille nukahtaa minuuteissa. Päiväunille menee myös yleensä hyväntuulisena ja mielellään. Herätessään on usein huonotuulinen.

Jatkoi päiväunien jälkeen toisilla päiväunilla Minnan sylissä.

Kaksivuotiaalla Tyynellä on kaksivuotiaan uhma.

Kaksivuotias Tyyne tykkää lukemisesta, laulamisesta, nukeilla ja nukentarvikkeilla leikkimisestä, junanradalla leikkimisestä, Muumeista, Pikku Traktorista, Pipsa Possusta ja Maisasta, pulkkailusta, mopoilusta, palapeleistä, ruokaleikeistä ja piirtämisestä.

Nukenhoitoleikkiä ilman nukkea.

Kaksivuotias Tyyne on reipas, herttainen, suloinen, tomera, päättäväinen ja ihana. Rakas.

Tyyne poseeraa.

Ihan vertailun vuoksi. Kaksivuotias Toivo ei puhunut kuin muutaman sanan, ei laulanut, ei katsonut telkkaa, ei ollut maistanut suklaata, ei pukenut vaatteita, ei halunnut päiväunille, ei nukahtanut helposti, ei availlut kissoille ovea eikä varsinkaan tehnyt kakkaa vaippaan. Mutta sanan itse osasi, uhmakin oli, tykkäsi Muumeista ja Maisasta, lukemisesta, palapeleistä ja piirtämisestä. Oli myös reipas, herttainen, suloinen, tomera, päättäväinen ja ihana. Rakas.

kusahousut = sukkahousut, kaselli = takaisin

Torstai

Reumatologin tapaaminen. Keskustelua, erimielisyyttä ja yhteisymmärrystä, polven tyhjennys ja kortisonia tilalle, resepti käteen. Näkemiin ja tapaamisiin syksyllä. Sen jälkeen kahville ystävän kanssa. Ja sitten alennusmyyntiostoksille. Runsaasti ostoksia, vaatteita lapsille ja mekko itselle, mutta aika vähän niitä alevaatteita. Paras löytö oli kirpputorilta nukenvaunut ja talvikengät Toivolle. Ostoksilla kiertely ei ihan vastannut sitä lääkärin tänään sitten kävelet mahdollisimman vähän -kommenttia.

Vaunut on aika ihanat ja vaikka ne eivät mihinkään mahdu, olisi ollut hassua jättää ne ostamatta. Varsinkin kun ne oli edulliset ja ehjät ja etenkin samanlaiset kuin minulla pienenä.

Perjantai

Loppiainen ja kuusi pois. Näyttää paljaalta ja valottomalta. Muutama keittiöön hankittu viherkasvi ei oikein korvaa valon puutetta. Mutta vihreän puutteen kyllä. Kasvit eivät todennäköisesti selviä hengissä kesään saakka, mutta tuovat ainakin vähän aikaa iloa.

Kyllä. Muratti se on :D Numero tuhat ja jotain. Ja todennäköisesti siinä on seitti jo viikon päästä, mutta eihän sitä ikinä tiedä.

Lauantai

Lasten serkut tulivat kylään aamulla. Leikkimistä, lumitöitä, pulkkailua, syömistä ja television katselua. Kivaa. Toivo sanoi aamulla, ettei millään malttaisi odottaa ja toinen serkku ei olisi halunnut lähteä kotiin, joten lapsillakin oli varmaan aika kivaa.

Mies ja veljensä kaatoivat pihalta lahon koivun, jota ei vielä tämän talven myrskyt ole saaneet kaatumaan. Nyt ehkä uskalletaan tuoda volkkari takaisin pihalle.

***

Toivo on soittanut elämänsä ensimmäisen puhelun kaverilleen ja minun oli hyvin vaikea pidätellä naurua kuunnellessa. Meillä on nyt sellaiset vaunut. Ne on aika uudet vaikka ne on tosi vanhat. Ne on ihan tänään ostettu meille. Ne on kuitenkin aika vanhat ja ne on äidin. 

Tyyne puolestaan on opetellut kalsareiden käyttöä ja sen vuoksi meillä on nykyään kalsarit joko Tyynen jalassa, Tyynen jalassa sukkahousujen päällä, Tyynen nilkoissa, keittiön lattialla, eteisen lattialla tai millä tahansa lattialla tai pöydällä.

Pitää vielä lisätä yksi uudenvuodenlupaus, minkä tosin tein vasta eilen. Koska viime vuoden puolella sain yhden ikuisuusprojektin tehtyä eli tilasin valokuvia, laitoin ne kansioihin - Toivolle ja Tyynelle tein omansa, sain laitettua tekstit sekä liimailtua muita kuvia ja tarroja sekä kummankin vauvakirjan päivitettyä, niin onhan tällekin vuodelle saataava yksi mahdoton tehtävä. Ja se on ruokaohjeet.

On laatikollinen ruokaohjeita. Netistä tulostettuja, lehdistä leikattuja sekä kokonaisia pirkanyhteishyvänjatiesminkä ohjevihkoja. Ja kaikki aivan kamalassa sekamelskassa. Välillä muistan jonkun kivan ohjeen, mutta sen löytäminen on aivan mahdoton tehtävä. Olen aloittanut ohjelaatikon siivoamisen ja ohjeiden leikkaamisen ja liimaamiseen omiin vihkoihinsa. Alku on lupaava. Laatikosta on löytynyt nippu servettejä, kadonnut reseptikirja, pari sisustuslehteä, yksi vauvalehti ja Aku Ankka. Ja yksi liimapuikko on jo liimattu loppuun.

Alkuvuoden tärkein asia eli jalan kuntoutus ja kunnon kohotus on alkanut lupaavasti. Yhteensä kolme tuntia lumitöitä ja kahden pulkan vetämistä hangessa. Eikä ollut mitään kevyttä pakkaslunta. Oli sen verran rankka rupeama, että Tyyne nukahti kesken leikin tuvan lattialle.

Mutta se unisieppari. Ystävät kävivät kylässä ja käytiin pieni keskustelu unisieppareista. Mies oli sitä mieltä, että meidän sieppari ei toimi - painajaisunia on. Minä olin sitä mieltä, että yksi sieppari ei riitä kun meitä nukkuu samassa huoneessa neljä. Minuun se ainakin tehoaa, mutta ehkä se teho ei ole yltänyt enää siihen miehen kohdalle. Siis tein pientä sisustusmuutosta makuuhuoneessa. Siirsin unisiepparin sängyn päätyyn, miehen tyynyn kohdalle. Josko nyt alkaisi toimia. Samalla vaihdoin vähän värittömämpiä kynttilöitä värillisten tilalle ja ihan pientä muutakin säätöä. Mitä nyt tuossa ahtaassa tilassa pystyy tekemään.

Tässä taas perinteinen katsastus menneeseen vuoteen ja toiveita, haaveita sekä odotuksia tälle vuodelle.

Viime vuosi ei ollut suurten mullistusten vuosi ja hyvä niin. Ihan tasapaksua pullaa se ei sentään tarjonnut, vähän myös tapahtui. Ihmeparantumista reumasta ei kuitenkaan. Mutta jalka sentään leikattiin. Remonteista, pihasuunnitelmista ja käsityötavoitteista osa toteutui ja osa ei. Pieni matka ulkomaille toteutui, vaikka toisin luulin. Terveyttä oli, samoin rakkautta, mutta maailmanrauhaa valitettavasti ei.

Vuosi 2011

• Kolmas lapsi jäi haaveeksi. Tähän liittyen tapahtui muuta. Siitä toisella kertaa.
• Juhlittiin lasten synttäreitä ja yksissä ylioppilasjuhlissa käytiin.
• Käsitöitä syntyi vaikka neljä kuukautta oli kesällä taukoa. Lankaa kului 6240 g ja se on reilusti yli viiden kilon tavoitteen. Ompelutavoite ei toteutunut eikä myöskään valmistunut neuletakki, sukkia tein 10 paria. Joulukalenteriaskarteluista innostuin kovasti. Lankaostot pysyivät kurissa erittäin hyvin.
• Eniten käytössä oleva käsityö on varmasti säkkituolin päällinen ja vaipat. Tykkään kaikista, onnistuneita käsitöitä tuli paljon, mutta parhaita saavutuksia on kolmiohuivit, liskotakki Toivolle ja neulehuppari. Kaikki vuoden askartelut ja käsityöt näkyvillä Käsityöt 2011 -sivulla.

Toivon liskotakki ja hattu. Tyynen takki ja housut vanhempaa tuotantoa.

• Matkailtiin omalla autolla Ruotsiin telttailemaan.
• Kotimaassa matkustettiin hyvin vähän. Lähialueille suuntautuneiden retkien lisäksi käytiin kaksi kertaa Helsingissä: keväällä katutaidetapahtumassa ja syksyllä junaretkellä.

Tyyne ja Toivo Ruotsissa.

• Käsityöretkiä oli yksi ja se suuntautui Helsinkiin Silmä, pisto, tikki, takki -käsityömarkkinoille.
• Tupaan valmistui varaava leivinuuni, tuulikaapin viimeiset listat saivat paikkansa ja vessan paneelit uuden värin. Tuvan tapetit poistettiin, mutta uudet laitetaan vasta ensi syksynä.
• Innostuin kesällä maalaamaan huonekaluja.
• Puutarhassa valmistui leikkimökki. Pihamökki edelleen kesken. Tein mansikkamaan ja pieniä kivipolkuja sekä siistin istutusaluiden reunoja.

Leikkimökki ja maalattuja huonekaluja

• Sairasteltu ei, paria pikkuflunssaa lukuunottamatta. Toivo oli elämänsä ensimmäistä kertaa kuumeessa kokonaisen yhden päivän ja siitä johtuen meni elämänsä ensimmäsen kerran vapaaehtoisesti päiväunille. Tai oikeastaan nukahti vahingossa. Hammaslääkäri siirtyi tammikuulle.
• Ja sitä parantumista reumasta ei siis tapahtunut. Jalka leikattiin ja rystysten tekonivelleikkaus siirrettiin tulevaisuuteen. Onneksi. Reuma on tehnyt tuhojaan. Sormet tekevät nykyään ihan mitä haluavat tai siis useammin eivät tee mitään. Uusia niveliä on kipeytynyt, tylsimpiä juttuja on vasen nilkka jälleen ja polvi. Kaksi jäykistettyä rannetta on edelleen kova paikka. Tottuukohan siihen ikinä?
• Toivo aloitti syksyllä päiväkerhon.
• Lapset olivat loppuvuoden hoidossa ystävillä.
• Käytiin mökillä neljä kertaa.
• Jouluaattona käytiin tädillä, vastaanotettiin joulupukki kaivinkonelaulun säestyksellä ja availtiin lahjoja. Joulupäivä vietettiin pyjamassa (minä, muut kävivät sentään ulkona) ja toisena joulupäivänä käytiin ystävillä syömässä.
• Alkuvuosi oli hyvin kylmä ja hyvin luminen. Kesä oli kuiva ja kuuma. Sysky lämmin ja sateinen. Joulu melkein lumeton. Vuoden vaihtuessa melkein kaikki nukkuivat. Yksi kissa oli urheasti ulkona ja tuli sisälle tämän vuoden puolella häntä pörrössä.

Piha talvella ja kesällä.

Vuodelle 2011 annoin yhden lupauksenkin, jonka sain pidettyä ihan koko vuoden: Joka kerta kun meille ostetaan jokin tavara, esine, vaate, lelu, astia tai mitä vain mikä ei ole ruokaa, vessapaperia, hammastahnaa tai muuta elämiselle välttämätöntä, laitetaan kierrätykseen kaksi esinettä tai asiaa. Lahjoja vastaan laitetaan kiertoon yksi esine.

Joskus jotain saatua tavaraa vastaan laitettiin kaksi ja joskus poistetut tavarat olivat aika mitättömiä, mutta poistojen keskiarvo toteutui hyvin. Tavaraa on meillä vielä paljon, mutta enää ei kaapit ja laatikot pursuile. Vaatekaapissakin on niin väljää, että sinne saa ostaa kymmenen vuotta uutta, eikä vielä senkin jälkeen on väljää. Tai ainakin melkein. Astioista olisi voinut poistoja tehdä enemmänkin, mutta joistakin perintökupeista tai hartaudella kerätyistä kannuista en hennonut luopua. Vaatteita, astioita, kippoja, kuppeja, leluja, kankaita, lankoja, työkaluja ja ihan mitä vain meni hyväntekeväisyyteen, ystäville ja vähän myös roskikseen. Jonkin verran myytiin kirpputorilla itse ja osa on vielä laatikoissa odottamassa kirpputorille pääsyä. Eli kiinnostuneille tiedoksi: tervetuloa penkomaan ja ottamaan, jos löytyy jotain tarpeellista tai kiinnostavaa. 

Tämä oli loistava nurkkientyhjennysvuosi, suosittelen kokeilemaan.

Ostettuja tavaroita ja kankaita. Noistakaan kankaista en ole mitään vielä tehnyt.

Vuonna 2012 jatkan vähän pienemmällä vähennystavoitteella eli siivoan vaatekaapit keväällä ja syksyllä ja poistan rankalla kädellä pitämättömiä vaatteita. Syksyllä käyn läpi kaiken ja laitan kaappien perillä olevat turhat ja käyttämättömät tavarat kiertoon, jos sellaisia vielä edellisvuoden käsittelyn jälkeen löytyy. Lelulaatikot inventoidaan useammin. Lankoja, kankaita ja muita kästyötarvikkeita ostan vain, jos niille on jo olemassa tarve ja ne pitää ottaa käyttöön heti. Paitsi jos tulee vastaan jotain tosi ihanaa mikä on vain ihan pakko saada. Kuvaan kaiken ostetun ja laitan blogiin. Jos Ostettu on - kategoria kasvaa törkeän isoksi on aika hillitä ostamista.

Vuosi 2012

• Ihmeparantuminen reumasta - olisiko liikaa pyydetty? Ei minusta. Mutta jos ei näin, niin pliis, ei enää ainakaan yhtään uutta niveltä kipeäksi ja voisiko se vasen nilkka kuitenkin rauhoittua ja sormet tehdä useammin mitä minä haluan. Leikatun jalan kuntoutus alkuvuodesta.
• Miehellä lomautusta alkuvuodesta useita viikkoja, toivottavasti loppuvuodesta on töitä.
• Puutarhassa leikkimökin pieniä viimeistelyjä ja pihamökin maalaus. 
• Keväällä aloitetaan elintasosiiven rakentamista taloon. Laajennusosaan tulossa autotalli, huone Tyynelle tai kuka sen nyt sitten itselleen haluaakin, tuvan laajennus ja vessa.
• Rappukäytävään uusi tapetti, samoin tupaan.
• Ompeluhuoneen lipaston ja työpöydän maalaus.
• Ulkomaille ei.
• Muumimaailmaan kyllä.
• Käsityötavoitteina on lankavaraston pienentäminen alle 20 kiloon. Eli jos saisin neulottua kuusi kiloa, jäisi vielä varaa vähän ostaakin sitä lankaa. Neuletakki itselle, Tyynelle ja Toivolle. Tyynelle myös talvitakki ja minulle pari mekkoa. Keskeneräisistä vuosikertaneuleista, joita on viisi takki, toppi, kahdet sukat ja isoäidinneliöpeite (taas), voisin yrittää ainakin kolmen valmistumista. Tai sittenkin vain kahden.
• Ahkerampaa kommentointia. Yritän ainakin.
• Maaimanrauhaa, terveyttä ja rakkautta.

Minna kierrätystapahtumassa toukokuussa.

Tai ainakin ihan uuden näköinen. Vessan paneelien maalaaminen on ollut maalauslistalla ainakin neljä vuotta ja varmaan jo pidempäänkin. Jotenkin se tuntui ajatuksena hurjan työläältä. Vaikkei sitä sitten ollut, kun hommaan ryhtyi.

Alkuperäisen 'värin' on paneelit saaneet vessa/putkiremontin yhteydessä 2005. Käsittely tehtiin silloin Osmocolorin puuvahalla ja värin piti olla valkoinen. Tosin se ei kovin valkoiselta ole näyttänyt edes silloin valmistuttuaan. Tokihan tämä mäntypaneeli ei ole tummunut siten kuin mänty yleensä, mutta en ole tykännyt tästä ei minkään värisestä ollenkaan.

Listat, koukut ja kaapit irti sekä pöntön, lattian ja altaan suojaus paperilla ja sen jälkeen maalaus kahteen kertaan. Tuli hyvä. Maalina vesiohenteinen Luja, sävynä maalarinvalkoinen.

Vähän tuli muutakin uutta kuin vain maali. Vaihdoin pyyhkeiden paikkaa ja laitoin pari uutta koukkua. Pyyhkeiden paikan muuttaminen aiheutti protestointia yhden käyttäjän osalta, mutta kyllä se oma pyyhe sieltä löytyy, sillä tein nimilaput joulupukin tuomalla kohokirjoittimella.

***

Kävin eilen alennusmyynneissä vaateostoksilla ja ystäviä kävi kylässä. Vaatteita en löytänyt yhtään. Tänään järjestin vaatekomeroa ja nyt siellä ainakin näyttää siltä, että jotain uuttakin olisi vaikka päinvastoin sieltä on vain tehty poistoja. 

Joulun aikana ja vähän jälkeenkin on valmistunut pari pikku juttua.

Lapaset neljävuotiaalle

Lanka: Austermann Step Mosaik. 75% villa, 25% polyamidi. Kulutus 30 g.

Puikot no 3.

Ohje: Peruslapanen, 40 silmukkaa, varren korkeus 20 krs, lapasen korkeus peukusta kavennuksiin 22 krs.

Varalapasia on pakko tehdä, vaikka kuinka se peukun neulominen inhottaisi. Vaikka tähän mennessä on vasta yhdet hävinneet. Toiset hävinneet lasten neulosvarastosta on sukat ja se on kyllä minusta aika omituista.

Liina

Lanka: Gjestal Parma. 52% merino, 43% akryyli, 5% polyesteri. Kulutus 90 g.

Koukku no 8.

Ohje: Iso isoäidinneliö.

Ei kyllä ymmärrys riitä, miksi täytyy merinoon sekoittaa akryylia. Tämä oli omasta 25 kilon lankavarastosta ainoa akryylipitoinen lanka. Ja heti täytyy asettua puolustuskannalle, että ite en ostanut. Tuli kaupanpäällislankana taannoisesta Tapionkaupan reissusta.

Vaikka olen tänä vuonna laittanut kirpputorille tai lahjoittanut pois useamman kilon lankoja, on tämä akryylikammotus aina jäänyt itselle ja ihan pelkästään värin puolesta. Lokakuussa siirsin kerän kesken olevien koriin siksi, että tekisin sen pois. Ja joulukuussa sain loistoajatuksen, että siitä tulee joulukuusen jalan ympärille kori. No ei ihan tullut. Aloitin sellaista kyllä virkkaamaan, mutta tulin siihen tulokseen, että lanka ei olisi riittänyt. Tein sitten jättimäisen isoäidinneliöpalan ja tuon liinan loppusijoituspaikka on joko leikkimökki tai ompeluhuone. Kyllä siitä sitten lopulta ihan kiva tuli. Ainakin väri on kiva.

Huivi

Lanka: Drops Delight. 75% villa, 25% polyamidi. Kulutus 80 g.

Puikot no 5.

Ohje: Ullaneule/Revontuli.

Tein tästä langasta joululahjasukat ja jäljelle jäänyt lanka piti käyttää ensi vuoden joululahjahuiviin. Mutta koska kutsuttiin itsemme kylään, teinkin huivin jo nyt nimipäivälahjaksi. Tuli tosi kiva pikkuruinen huivi - sen kokoinen mihin lanka riitti. Olen tehnyt tätä ennen vasta yhden revontulihuivin ja siitä tuli puolijoukkueteltan kokoinen kammottava jättiläinen. Tästä liinasta innostuneena aloitin jo itsellekin pienempää versiota. Tässä huivissahan ei ole koko kaaviota, olikohan edes kakkoskaaviota tehty loppuun. Ja välistä on jätetty muutenkin kerroksia pois langan riittävyyden varmistamiseksi. Ja lankahan riitti hyvin. Sitä jäi jäljelle melkein kolme metriä.

Joulu oli mukava. Ja rauhallinen. Aattona käytiin minun tätiä ja setää katsomassa. Siellä nähtiin muitakin sukulaisia ja kissa. Ihan kun niitä ei olisi ikinä ennen nähty - siis kissoja. Kotiin ja ruoka ja sitten tuli jo joulupukki. Vaikka vähän jännitti, niin ei silti pelottanut. Pukille laulettiin omatekemä laulu ja samaan valokuvaan haluttiin mennä ilman houkuttelua. Se oli kyllä erikoista.

Lahjoja tuli runsaasti, muttei ähkyksi asti. Toivo nimesi mieluisimmaksi lahjakseen automaton, Tyyne telkasta katsotut Muumit. Noh. Ne on olleet aina eikä mitään joululahjoja, mutta onko se nyt niin tarkkaa. Tänä vuonna ei tullut yhtään itse tehtyä lahjaa ja taitaa olla ihan ensimmäinen kerta. Minun saamat lahjat painottuivat lyhty/kynttiläosastolle. Toivottu teekuppi tuli, uusinta Muumimukia ei. Se puute hoidettiin kuntoon tänään.

Joulupäivän vietin kokonaan pyjamassa. Ulkoiluakin tuli sen verran, että päästin kerran kissan ulos.

Tapaninpäivänä käytiin ystävillä syömässä, joten oli pakko laittaa vaatteet päälle. Melkoinen myrskytuuli oli koko tapaninpäivän, mutta pihassa oleva laho koivu näyttää edelleenkin olevan pystyssä.

Tänään ensimmäisenä arkipäivänä on ehditty jo käydä alennusmyynnissä. Vaikkei alessa ole juuri ikinä mitään mitä minä haluaisin ostaa. Nyt tosin tein jo kuusi hankintaa ensi vuoden joululahjoiksi. Ei hassumpi aloitus joululahjahankinnoille.

Tänä vuonna valmistui harvinaisen paljon neuleita lahjaksi. Osa onnistui hyvin, osa ei ihan niin, mutta kaikki tehdyt annoin onnistumisasteesta huolimatta. Ja sukkalahjojen saajille tiedoksi: jos koko on liian iso tai pieni niin palauttakaa - pienennän tai suurennan tarvittaessa.

Naisen sukat

Lanka: Drops Delight. 75% villa, 25% polyamidi. Kulutus 70 g.

Puikot no 2,5.

Ohje: Ullaneule/Vendela.

Lanka oli kökköä neulottavaa ja malli hidas, mutta sukista tuli kivat. Onnistumisaste: erinomainen.

Naisen sukat

Lanka: Austermann Step6. 75% villa, 25% polyamidi. Kulutus 80 g.

Puikot no 3.

Ohje: Ullaneule/Koiranputki.

Lankaa oli  hyvä neuloa, malli oli kiva, mutta tuli aika niukat. Toivottavasti mahtuvat. Minulle kyllä, mutta ei alle ainakaan paksua sukkaa kannata laittaa. Onnistumisaste: erinomainen, koon osalta epävarma.

Tytön sukat

Lanka: Novita 7 veljestä Kantri. Kulutus 120 g.

Puikot no 3,5.

Ohje: Uhoava Gnu/Kerttusukat.

Mukava malli ja ihan jouhevaa neulottavaa. Takareunasta neulottavat kavennukset eivät näytä minun tekeminä millään tavalla kauniilta, toivottavasti jälki tasoittuu sukkien ensimmäisen pesukerran jälkeen. Onnistumisaste: erinomainen, kavennusten osalta huono.

Kolmiohuivi

Lanka: Shibuiknits Sock. 100% merino. Kulutus 180 g.

Puikot no 4.

Ohje: Ullaneule/Timantti.

Tein ohjeesta poiketen kaikki oikean puolen silmukat oikein. Malli oli mukavaa neulottavaa, lanka ei ollenkaan niin pehmeää kuin yleensä merinolanka on. Mutta hoitoainehuuhtelu pehmensi huivin mukavaksi. Värivalinta meni metsään. Vyyhdellä lanka näytti kivalta ja väriä vaihtavalta, valmiissa huivissa melkein yksin tummanruskealta. Onnistumisaste: Erinomainen, värivalinnan osalta epävarma.

Vauvan sukat

Lanka: Sisu kaksinkertaisena. Kulutus 90 g.

Puikot no 4.

Ohje: Tuulan sukat.

Reteesti aloitin tekemään kaksinkertaisena ja lanka loppui kesken. Olin onneksi antanut juuri samaista lankaa ystävälle, jolta jouduin lainaamaan sen verran, että sain sukat valmiiksi. Eli ei hätää. Onnistumisaste: erinomainen.

Miehen sukat

Lanka: 7 veljestä. Kulutus 160 g.

Puikot no 3,5.

Ohje: Ullaneule/Merenkulkija, sinisten sukkien ohjeella.

Noh. Ihan ei yksi kerä riittänyt, onneksi kaupasta löytyi samaa lisää eikä värjäyserän erosta huolimatta sitä eroa sukassa näe. Mutta nyt sitä samaa lankaa on taas melkein täysi kerä varastossa. Malli oli kiva, mutta minun käsialalla jälki on kamalan rumaa. Onnistumisaste: surkea. Mutta jos jälki tasoittuu pesussa: erinomainen. Vaikka langan loppuminen ja uuden kerän pakotettu ostaminen ottaakin päähän.

Raitasukat itselle

Lanka: 7 veljestä Raita. Kulutus 160 g.

Puikot no 3,5.

Ohje: Novita Syksy 2010 no 65.

Tein itselle, kun halusin saada aattona uudet sukat jalkaan. Ja kun nämä olivat olleet kesken jo yli vuoden. Tylsää neulottavaa, sillä kuvio oli vain varsien yläosassa. Lankaa meni yli kerä, mutta tällä kertaa ei harmittanut, sillä olin siihen varautunut jo silloin vuosi sitten ostamalla suosiolla kaksi kerää. Onnistumisaste: erinomainen ja plussaa siitä kun sain kauan kesken olleet sukat valmiiksi.

Miehen sukat

Lanka: 7 veljestä. Kulutus 160 g.

Puikot no 3,5.

Ohje: Ullaneule/Merenkulkija, vihreiden ohje.

Näitä aloitin suosiolla tekemään sellaisella värillä, mitä löytyi jo ennestään kaksi ja eihän se yksi näihinkään riittänyt. Kuvio oli minulle jotenkin hankala ja jouduin kovasti keskittymään. Ja koska keskittyminen ei aina oikein onnistunut, virheitä vilisee. Jälki näissäkin epätasaista. Onnistumisaste: kohtalainen, pesu tasoittavaa vaikutusta odotellessa.

Naisen sukat

Lanka: Nalle. Kulutus 110 g.

Puikot no 3.

Ohje: Novitan sukkalehti, malli l.

Malli oli helppo ja melkeinpä tylsä neulottava, kuin olisi tavissukkaa neulonut ja sitähän en ikinä tee kun niihin ei mielenkiinto riitä. Mutta joutuisasti valmistuivat ja ovat kivannäköiset. Nämä olivat jo kolmannet lahjasukat, joissa lanka loppui kesken ja näiden kohdalla verenpaine nousee tätä kirjoittaessakin. Harmittaa niin paljon. Uuden kerän ostaminen ei niinkään harmita, kun tuolle vihreälle Nallelle on olemassa toinenkin suunnitelma. Mutta se värjäyserän ero näkyy näissä aivan törkeän selvästi. Pistin kuitenkin pakettiin ja toivon, että näitä käytetään vain kumisaappaissa sienimetsällä tai jossain vastaavassa paikassa, missä se sukka ei näy. Onnistumisaste: Olisi ollut erinomainen, mutta lankojen värieron takia: surkea.

Opiksi tästä joulusta tuleville jouluille: tee sukat langasta, jota on varmasti tarpeeksi. Älä tee malleja, joissa käytetään takareunasta tehtäviä kavennuksia. Sitten onnistuu varmasti.

Neuleiden lisäksi tein itselle pyjaman yläosan, kun tiesin etukäteen, etten uutta tänä jouluna saa ja se uusi pyjama jouluaattona on minulle melkein ainoa oikea tapa viettää ilta. Kangas Marimekon trikoota, kaava piirretty yhdestä jo olleesta yöpuvusta. Onnistumisaste: erinomainen.

Tyynen nukke sai lahjaksi mekon. Onnistumisaste: erinomainen.

Ystävät saivat lahjaksi piikkilankakranssin. Onnistumisaste: ?. Omasta mielestä erinomainen, saajan mielipidettä voi vain arvailla.

Muita itse tehtyjä lahjoja onkin jo esitelty aiemmin joulukalenteriluukuissa: magneetteja, neulatyyny, enkeleitä, viirit, maatuskakoristeet, rautalankasydän, ikkunakoristeita. Paljon meni itse näperrettyä - toivottavasti oli mieluisia.

Eilen paistettu kinkku leivinuunissa, korjattu enkelikello, neulottu lapaset, leivottu pähkinä-kookoskakku, viety pari pakettia, laulettu joululauluja ja muita lauluja ja leikitty junanradalla. Tänään nostettu kaatunut joulukuusi, syöty pähkinä-kookoskakkua, avattu kalenterin viimeinen luukku, laulettu kaikenlaisia lauluja ja katsottu pikkutraktoria. Joulu on alkanut kivasti.

Viimeisen luukun askarteluna on pahvienkeli. Tähän oli ohje vuoden takaisessa olikosenyt Kotivinkissä ja kaavojen ainakin piti olla niiden nettisivuilla. Minä tein kaavat itse.

Pahvina käytetty vuoden takaisia konvehtirasioita (jolloin olen myös kaavat piirtänyt ja pahvit leikannut, kaikki muu on tehty tämän vuoden joulukuussa). Päällystykseen käytetty kirjan sivuja, karttaa, kuviopaperia, tapettia, tarroja, kiiltokuvia, kakkupaperia, kimalleliimaa, vanhan lehden sivuja. Siivet ja raajat kiinnitetty haaraniiteillä ja vähän olen käyttänyt lasten vahakyniä ja omaa tussia.

Tämän joulukalenterin aika monessa askartelussa on käytetty kirjan sivuja: J.V.Snellmanin elämä ja filosofia. Enkelin kasvot on myös kirjasta eli tuossa komeilee itse Snellman. Kirjan sivuja on ahkerasta käytöstä huolimatta vielä reilusti jäljellä, joten kalenteri on luvassa myös ensi jouluna. Toivottavasti tästä kalenterista oli iloa ja ideoita. Minusta ainakin tämän tekeminen oli mukavaa. Vaikka päätinkin tehdä tämän blogikalenterin vasta marraskuun viimeisenä päivänä. Nyt on sentään melkein vuosi aikaa valmistautua seuraavaan.

Nyt istuu Tyyne sylissä ja katsoo enkeliä ja huutaa: Noi on äiti tehnyt, noi on äiti tehnyt. Tolla on kusat jalassa. Ne on isin kusat. Isin kusat on tolla jalassa. Toivo leikkaa saksilla omaa joulukalenteria silpuksi. Mies tekee kinkulle jotain ja minä menen seuraavaksi pesemään hampaat.

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille!

Kusat = sukat

Valmista alkaa olla:

• Lahden joulutori katsastettu ja ostettu sieltä yksi makkara.
• Joulukukat hankittu ja laitettu ruukkuihin.
• Lahjapaketit jaettu ystäville ja sukuaisille ja saatu tilalle vielä enemmän paketteja.
• Joulukuusi tuotu sisälle ja koristeltu.
• Kissojen ja Tyynen pudottamia kuusenkoristeita kerätty lattialta.
• Joulukoristeilla leikitty.
• Kaikki tarpeellinen ostettu ruokakaupasta.
• Siivottu, paitsiettätänäänvieläimuroidaan.
• Joulupukki varattu - tontun tulo vielä epävarmaa.
• Aatonaaton ruoka tietysti perinteisesti unohdettu - mennään ulos syömään.

Vielä tekemättä:

• Muutaman lahjan vienti.
• Enkelikellon suoristus.
• Se imurointi.

Melkein hirvittää kun kaikki on jo tehty.

***

Joulukortit tein ja postitin uhkauksista huolimatta. Ensin ei pitänyt laittaa kortteja ollenkaan. Sitten ajattelin ostokortteja, mutta kun Toivo halusi kortit tehdä, niin innostus tarttui. Muutama onnellinen sai Toivon kerhossa askartelemia uniikkeja kortteja, lopuille meni minun ja Toivon sarjatyönä syntyneet kortit. Toivon osuus noissa korteissa on sydämien leikkaaminen. Ei ihan pieni osuus kun kyse on melkoisesta urakasta.

Meille tulleille korteille tein telineen vanhasta mekaniikan oppikirjasta. Ohje tähän löytyi vuoden takaisesta lehdestä, jonka nimeä en nyt tietenkään muista. Taittelin muutaman sivun keskeltä - sinne väleihin on hyvä työntää kortit. Tai ne mitä nyt on jäljellä. Toivo on vienyt melkein kaikki omaan varastoonsa. Ainakin kaikki ne, missä lukee Toivo.

Vanhan kirjan sivuja hyödynsin myös tämän vuoden joulukuusen tähteen. Liimailin sivuja päällekkäin ja siihen päälle ainoan pääkuvan, minkä eilisen päivän lehdestä löysin eli Simon Baker siellä komeilee. Olisi lehdessä ollut muutama muukin pää, mutta ei edes meidän joulutähteen kuka vain kelpaa.

Toisen paperitähden askartelin myös kirjan sivuista leikkaamalla, liimaamalla ja nitomalla. Tämän oli oikeastaan tarkoitus tulla kuusen latvaan, mutta minusta siitä tuli niin hieno ja iso, että laitoin ikkunaan.

Jo marraskuun alussa valmistui neulehuppari, jonka kuvaaminen oli aivan ylivoimaista. Nyt se on huonosti kuvattu, mutta haluan sen tänne laittaa, ettei unohdu. Kun sitä kameraa ei vain ikinä muista ottaa mukaan kun lähtee ulos.

Neulehuppari

Lanka: Novita Isoveli. Kulutus 840 g.

Puikot no 6.

Ohje: Vogue Knitting Fall 2008.

Kolme vuotta meni miettiessä, että koskahan tekisin. Ja sitten kun aloitin, valmista tuli viikossa. Olisi siis kannattanut tehdä jo silloin. Tosin nyt oli aikaa aivan eri tavalla ja kolme vuotta sitten aloitettu saattaisi olla vieläkin kesken.

Lankavalinta ei osunut ihan kohdilleen. Ei neuletiheys eikä väri. Mutta kun tuo oli miltei ainoa sopiva lanka omissa varastoissa, niin siihen olin tyytyminen. Tosin siinä vaiheessa kun olin jo neulonut kainaloihin saakka, muistin paremman värisen langan, jolla olisi kaksinkertaisena saatu oikea tiheys eikä olisi tarvinnut niin paljon soveltaa kuin nyt. Mutta koska olin jo kertaalleen neuleen purkanut sieltä kainaloista, ei toinen purkamiskerta oikein huvittanut.

Palmikot näyttävät melko epätasaisilta, sillä en kostuttanut enkä pingottanut. Koska tämä on väristä huolimatta aika kovassa käytössä, pesen sen varmasti jo talvella eli pingoitus silloin vasta. Ehkä tänäkään talvena en tarvitse oikeaa talvitakkia.

Päivän askartelu on viirinauha. Vanhan kirjan sivuista leikattu kolmiot, joiden reunoja väritetty vahaliiduilla. Koristeeksi kiiltokuvia ja viirit liimattu naruun.

Tässä on viimeisen vuorokauden aikana tapahtunut muutama muukin mukava asia ulkoilun lisäksi.

Ensin meillä oli piparikakkutalkoot lasten kanssa. Nyt ekaa kertaa tehtiin kaikki yhdessä. Toivo teki pipareista suurimman osan, Tyyne kaksi ja minä hoidin kaulimisen. Yhteistyö sujui hyvin.

Eilen illalla oli Toivon kerhon joulujuhla. Minun ensimmäinen joulujuhla vanhempana. Se oli aika liikuttavaa ja ihanaa. Vaikka juhlaan lähdettäessä jouduinkin käyttämään melkoisen pahaa uhkailukorttia eli joulupukin perumista. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta sille uhkailulle, mutta minä niin halusin sinne juhlaan. Tietenkään Toivo ei suostunut laittamaan paimenen päähinettä ja kaapukin puettiin kovien vastustelujen jälkeen. Mutta kulkueessa poika kulki reippaasti. Aina sihen asti kun huomasi minut ja tuli viereen istumaan. Mutta hieno juhla oli.

Kolmas hieno hetki oli tänään aamulla - tosin mies sai sen kokea enkä minä. Eli oli Toivon nelivuotisneuvolalääkäri. Joitakin hienoja hetkiä kyllä lahjoittaa mielellään toisellekin vanhemmalle ja tämä on yksi niistä.

***

Tämän luukun askartelu on jälleen kirjasta Anna hyvän kiertää. Tällä kertaa tein neulatyynyn ananaspurkkiin. Neulatyynyksi huopunut vaate tai epäonnistunut huovutus. Vähän koristeita ja valmis on.

Onhan se vähän kuin leivos. Tuohon omaan tarvitsisin lisää valkoisia ja vaaleanpunaisia neuloja. Myös isot entisöijän neulat olisi kivoja. Eihän tuohon nyt ihan mitä tahansa nuppineuloja voi laittaa.

Ulkoilin omalla pihalla lasten kanssa pitkästä aikaa. Vesisadetta, räntäsadetta, kuraa, loskaa, jäätä ja liukasta, naapurin koiran kakkaa, vesilätäköitä, liejua, kuraa, harmaata, kuraa ja kuraa. Mutta omin jaloin, kävellen kahdella jalalla, väistellen kakkakasoja ja isompia liejuja. Oli aika mahtavaa. 

Tämän luukun askartelu on himmeli. Ei kuitenkaan perinteinen olkihimmeli vaan lusikkahimmeli. Tarvikkeina rautalankaa, vanhoja lusikoita ja metallinen lautanen. Tämän voi jättää roikkumaan kattoon myös joulun jälkeen. Tosin meillä on katossa roikkunut olkihimmeli vuoden jokaisena päivänä viimeiset 12 vuotta. Kunnes tänä syksynä kyllästyin ja se poistettiin. Eikä tuotu takaisin edes jouluksi. Voisin kyllä tehdä uuden. Kenties ensi vuoden joulukalenteriin.

Tänään on vuorossa pieniä ompeluita. Kun sain kipsin pois jalasta, kokeilin heti ompelemista. Pari kypärämyssyä tein Toivolle jo kipsin kanssa - ei ollut ihan helpointa kun ei saanut tuntumaa siihen polkimeen, mutta saumurin poljin oli sen verran kevyt, että joten kuten onnistui. Kyllä ne menevät siellä hatun alla. Mustaharmaaraidallinen on minun vanha puuvillainen t-paita ja ruskea on bambuneulosta. Kaava piirretty kaupan kypärämyssystä.

Maatuska-kankaasta leikkasin kuviot, ompelin reunat yhteen, jätin väliin ripustusnarun ja täytin vanulla. Helppoa ja nopeaa. Näitä meni aika moneen joulupakettiin, vaikka edelleenkin mietin, että oliko sittenkään hyvä idea.

Hernepussi lapsille.

Pikkuriikkinen ihana elefanttikangaspala pyöri pitkään pöydällä kun en keksinyt mitä siitä tekisin. Leikkasin sen elefantin muotoon, täytin riisillä ja koristelin. Tykkään. Kuten myös lapset.

Hattu Toivolle. Samalla kaavalla kuin Tyynelle tuossa aiemmin. Ulkopuoli villakangasta, sisäpuoli veluuria. Menee vähän silmille, jos ei laiteta heti lähdössä reippaasti taakse. Mutta jos laitetaan, niin hyvä on.

Kässäpussi meni kiitokseksi lapsien hoitajalle, vaikka onkin perin vaatimaton kiitos usean viikon hoitojaksosta. Ja kaiken lisäksi en ole ihan täysin tyytyväinen tulokseen, mutta eiköhän se käyttötarkoituksensa aja. Verhokankaiden jämiä, nappivaraston nappeja ja nauhavaraston nauhoja. Yritin ommella pussin siten, että sitä voi käyttää kummin päin tahansa. Toinen puoli on selvästi onnistunut paremmin, mutta ei niitä roikkuvia langanpätkiä pitäisi toiseltakaan puolelta löytyä - ainakaan kovin montaa.