Parina viime päivänä olen puuhaillut puutarhassa. Vielä on pahasti kesken ihan kaikki kevättyöt: siivoaminen, kitkeminen, kylväminen ja kaikki. Kasvimaalle on laitettu ainoastaan sipulit. Yleensä tähän mennessä kaikki mahdollinen ja mahdoton on jo kylvetty ja sitten aloitettu harsosulkeiset kylmien öiden johdosta. Eli tänä vuonna on vältetty kaikki sellainen. Samoin kuin kesäkukkien nostaminen päiväksi ulos ja yöksi sisälle. Niitäkään kun ei vielä ole. Paitsi ne pystyyn kuivuneet orvokit, jotka laitoin kuukausi sitten.

Tänä keväänä onkin ollut täällä Salpausselän tienoilla melkoisen kylmiä öitä. Ensimmäistä kertaa on noita pakkasvahinkoja tullut monivuotisille kasveille. Ja nähtäväksi jää kukkiiko sipulit kun niitä ei nyt peitelty yhdeksikään yöksi.

Vaikken laittaisi ensimmäistäkään kesäkukkaa ei se haittaa. Kukkivia perennoja, pensaita ja puita on niin paljon, ettei tässä ilman kukkia jää. Nyt kukkii jo moni. Tässä pilvikirsikka, Prunus pensylvanica. Meillä oli näitä kauniita pikkupuita kolme etupihalla. Viime kesänä niistä yksi pudotti lehtensä jo ennen juhannusta. Luulen sen vahingoittuneen parin vuoden takaisesta kuivasta kesästä. Ja pystyyn näyttää kuivuneen - ei näy nyt lehden lehteä. Ehkä tänään se kaadetaan pois.

Sammalleimu, Phlox subulata.

Kissa Eemeli, Felis catus 'Eemeli'.

Erilaiset pensasangervot ovat siementäneet kovasti eri puolille pihaan. Olen miettinyt, että jätänkö uudet pienet taimet paikoilleen vai kitkenkö pois. Toistaiseksi olen antanut niiden olla.

Yleensä ja melkein ikinä ei minua haittaa sää. Satoi tai paistoi, kylmä tai lämmin, lunta tai ei, loskaa tai ei. Nyt tänä keväänä olen joutunut sanomaan, että tulisi jo lämmin. Saisin Toivon mukaan pihalle. Näkisin poikaa koko ajan. Enkä vain silloin kun käyn puutarhatöiden lomassa imettämässä. Tulee niin ikävä. 

***

Sunnuntaina käytiin Tampereella ystäväni tyttären ensikommuuniossa. Se oli ensimmäinen kerta kun olimme katolisen kirkon messussa. Varsin mielenkiintoinen tapahtuma ja kovin erilainen kuin oman luterilaisen kirkon toimitus. Mutta parasta oli nähdä Nina pitkästä aikaa :O) Niin ja oli siellä kaksivuotias tyttökin, jolla oli ohuemmat kädet kuin Toivolla. Voi itku sitäkin päivää kun nuo äidinmaidon pullistamat kädet, jalat ja posket laihtuvat.