Meidän talonlaajennusprojekti eteni viikolla harppauksen, kun tiistaina oli sahauspäivä. Eli kaadetut tukit sahautettiin laudoiksi. Aika kova päivä. Lapset hoitoon ja hommiin. Alun perin sahauspäiviä piti olla kaksi, mutta ekan päivän aamuna tuli muutos ja kaksi päivää vaihtui yhdeksi pitkäksi. Hoitojärjestelyjä, apuvoimajärjestelyjä ja muita järjestelyjä. Päivä onnistui kuitenkin hyvin - kiitos sukulaisten avun - tukit on nyt sahattu.

Seuraava ongelma tuli, kun laudat piti kuljettaa kotiin. Traktori ja peräkärry saatiin lainaksi, mutta sahauspaikalta ei traktorin voima riittänyt vetämään painavaa kärryä, koska se eka mäki oli yhtä kuravelliä. Muutama epätoivoinen puhelu ja saatiin kuin saatiinkin nelivetotraktori vetämään kärry yli sen pahan upottavan mäen. Kiitos jälleen sukulaisten avun.

Jos se laajennusprojekti osaltaan vähän eteni, niin takapakkiakin tuli. Suunnittelutarveratkaisua varten haettiin rajanaapureilta asianmukainen hyväksyntä, mutta kunnasta soitettiin ja haluttiin hakemukseen myös tiehoitokunnan suostumus. No. Se on nyt saatu, mutta kunnassa asiaa käsitellään vain tiistaisin ja ensi tiistai on vappu, joten käsittely menee seuraavaan tiistaihin. Ja sen jälkeen vasta haetaan rakennuslupaa. Ei siis päästy aloittamaan laajentamista toukokuun alussa. Ja se suunnittelutarveratkaisuhakemushan on jätetty kuntaan jo ties kuinka monta kuukautta sitten.

Tämän kaiken lisäksi verenpainetta on nostattanut auton tuulilasinpyyhkijöiden moottorin hajoaminen. Läheisiltä romuttamoilta on osaa kyselty, mutta menevät kuulemma jo ennen kuin tulevat. Uusi maksaa kolmesataa euroa. Onneksi nyt ei sada.

Reuma on ollut superaktiivinen jo muutaman viikon ajan ja tällä viikolla oikein innostunut. Välillä en tiedä kumpaa jalkaa klenkkaisin enemmän ja miten päin menisin portaat alas.  Sormet on iltapäivälle asti kipeät ja kankeat, samoin leuka. Mutta olen pystynyt kaikesta huolimatta kävelemään, haravoimaan ja syömään. Ja iltapäivällä saattaa tulla jopa sellainen hetki, kun istuu ihan hiljaa liikkumatta paikoillaan, että parin sekunnin ajan minnekään ei satu.

Eikä tässä vielä kaikki. Pariin päivään ei käytetty uunia ja pistin sinne yhtenä koleana iltana tulet. Kaikki palovaroittimet ja häkävaroitin alkavat ulisemaan. Savua tulee sisälle kaikista mahdollisista luukuista. Äkkiä ovet ja ikkuna auki, lapset komennetaan ulos ja hiustenkuivaajalla puhaltamaan uuniin. Hormi lähtee vetämään ja tästä edespäin muistan, että parinkin päivän tauon jälkeen poltan ensin sen sivun sanomalehteä nuohousluukussa ennen varsinaisten tulien sytyttämistä.

Ja huipennus tuli eilen ulkona, kun Toivo kaataa Tyynen päälle ämpärillisen hiekkaa, jota löytyy alushousuista asti. Kunnon suihkujen ja päiväunien jälkeen seuraavalla ulkoilukerralla Tyyne kakkaa housuihin.  Taas pesulle. Ja illalla hiekkaisia vaatteita lajitellessani löydän Tyynen housun taskuista useita limaisia ja ällöttäviä lehtokotiloita. Tällä kertaa ei tarvitse pestä kuin housut.

Viikossa on kyllä ollut paljon kivaakin. Perhekerhon retki läheiselle puutarhalle taimia istuttamaan. Toivo urakoi laatikollisen orvokin taimia ja on myös luvannut ne kesän aikana hoitaa. Sain uudet pohjalliset, jotka eivät ole jättikokoiset ja mahtuvat hyvin kenkiin, toisin kuin edelliset ylipaksut, jotka jäivät käyttämättä, kun eivät mahtuneet mihinkään normaalikokisiin kenkiin. Tämän lisäksi löysin juuri oikeanlaista pääkallokangasta Toivon merirosvonaamiaisasua varten ja vielä edullisesti. Viikko siis paranee loppua kohti.