Joulukalenteriin ei mahtuneet ihan kaikki askartelut, näpertelyt, ompeleet  ja virkkaukset, mitä valmistui marras-joulukuun aikana. Sen verran reippaasti noita valmistui.  Tässä niitä nyt olisi.

Legokorvakorut



Ensin viedään lapselta kaksi Legoa. Sitten niihin porataan pienet reiät. Lopuksi ne kiinnitetään hopealangalla korvakorukoukkuihin. Valmista tuli.

Kirjankannet



Tämän klassikon olen tehnyt ekan kerran jo ala-asteella. Nyt piti jälleen kokeilla vähän erilaisella kankaalla. Ekasta versiosta tuli liian tiukka sille vihkolle, johon nämä halusin. Toisesta tuli taas liian löysä. Pitää vielä vähän korjailla.

Kankaana on vahingossa värjääntynyt huovutettu kangas. (Siitä piti tulla kastemekko Toivolle, eikä siinä silloin ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä uusi kangas. Huokaus. Vieläkin ihmettelen miten jaksoin. Toisaalta nyt se värjääntynyt kangas on hyvää askartelumateriaalia.) Eli merinovillalevyä ja silkkiä huovutettu yhteen. Oli aika venyvää ja hankalaa, koska kangas ei ole ihan loppuun saakka tehty. Koristeena pitsinauhoja yms. Kuva on samalla menetelmällä kuin tässä viime aikoina aikaisemmatkin: Kuva kopioitu erikoispaperille, josta se on silitetty kiinni kankaaseen. Ja minähän se tuossa olen.





Pyjaman housut



Lempparihousut repesivät niin pahasti, että korjaamalla olisi tullut tekele. Leikkasin housut kaavaksi ja ompelin uudet. Näihin on käytetty kankaiden jämäpaloja - pellavaa ja puuvillaa. Punainen ruutukangas on peräisin niistä lempparihousuista. Kuten myös vyötärönauha. Tuli ihan vähän liian pitkät, mutta jos se on sitä kuuluisaa kasvunvaraa? Nämä tein jouluaattoa varten, koska silloin on niin kiva laittaa uusi pyjama päälle. Joulupukki onneksi toi sopivan yläosan :)

Pyjaman pusero



Miehelle ostin pyjaman housut jo lokakuussa jostain alekorista. Ihan perustavisteepaidasta maksoinkin sitten törkeän hinnan joulukuussa, koska en ollut varautunut ajoissa ja oli otettava se mitä löytyi.  Toivottavasti se on laatu mikä tässä maksoi. Kuvan laitoin samalla kuvansiirtotekniikalla tähän kuin aiemmatkin. Kuva on mainos vuoden 1965 sanomalehdestä.

Silityslaudan päällinen





Edellinen päällinen oli jo ruskettunut rumaksi ja olisi kaivannut vaihtoa varmaan vuosi sitten. Uusi päällinen on puuvillaa ja siihen on käytetty alkuperäisen päällisen kiristysnaru. Vähän se on tuossa rypyssä, mutta eiköhän siitä siliä kun silitetään. Tämäkin säilyy varmaan yhtä kauan hyvänä kuin edellinen. Sen verran vähän meillä silitetään.

Sydänkukkaro





Tämä on virkattu jo ties koska. Ehkä jopa jo viime vuoden puolella. Mutta viimeistelyyn se pääsi nyt. Eli laitoin vetoketjun. Neuloin vielä päälle koristeeksi sydämen Norosta ja laitoin sydämen sisälle vähän langanpätkiä, että siitä tulisi pullea. 

Huopatossut





Kirpparilta löytyi syksyllä just sopivat huopatossut. Joissa oli joku ihan kamala viritys koristeena. Leikkasin sen pois, pesin tossut ja tein oman virityksen. On hyvät ja kissatkin tykkäävät.

Liivimekko Tyynelle







Lasten retrokangasmekot eivät ole ihan suosikkeja, mutta tein nyt kuitenkin yhden Tyynelle kun parempaakaan (sopivan väristä) kangasta ei ollut. Tämä lienee ollut entisessä elämässään verho ja on täyttänyt minun kangaskaappia jo aika pitkään. Kaavan piirsin jostain valmiista mekosta ja vähän isohan tämä nyt on. Toivottavasti kelpaa vielä silloin kun on sopivan kokoinen. Alkaa tahtotilaa olla sen verran paljon nyt, ettei ihan aina se äidin tarjoama vaate meinaa kelvata. Tämä nyt lähinnä koskee tällä hetkellä alushousuja ja mekkoja.

Virkattu matto





Pitkään on pitänyt ostaa vaaleanpunaista trikookudetta ja virkata Tyynen tulevaan huoneeseen matto, mutta aina vain on jäänyt. Virkkasin sitten maton tavislangoista. Tässä on käytetty konepestäviä lankoja eli Seitsemää veljestä, Nallea, Maijaa, Jannea ja Woolia. Koukku oli 6 tai 8 ja langat kaksinkertaisina tai kolminkertaisina. Lankaa kului puoli kiloa ja jännää oli noitten viimeisten kerrosten kohdalla, että riittääkö vai eikö. Yllättävän paljon lankaa kuluu yhteen kerrokseen tuolla ulommalla reunalla. Olen pessyt maton jo kerran, että sain siitä tasaisen.

Tämäkin matto päätyy ensin pahvilaatikkoon odottamaan Tyynen huoneen valmistumista. Mutta onhan sitten jotain jo valmiina kun huone saadaan.

Kaitaliina



Tähän sain idean pyjaman housuja tehdessä. Näytti niin kivalta ne kankaat yhdessä. Vähän enemmän jämäpuuvilloja ompelin yhteen ja liina keittiön pöydälle oli valmis. Yksi kankaista oli vähän muita ohuempi ja lötköttää ikävästi. Se näkyy selvästi tuossa kuvassakin. Toivottavasti pesu ja silitys hiukan tasoittavat, ettei tarvitse alkaa korjailemaan. Noin se on vähän epäsiistin näköinen ja ärsyttää. 

Kattovalaisin



Sain pikkujoululahjaksi lampun kannan johtoineen, koska en itse sellaista mistään löytänyt. Kun en osannut etsiä oikeasta paikasta. Tein keittiöön uuden kattovalaisimen äidin vanhan mehumaijan lävikköosasta. Se on alumiini ja kivan kevyt tähän tarkoitukseen. Alareunaan on porattu reikiä ja niihin ripustin haarukoita ja lusikoita ohuella rautalangalla. Helposti ja nopeasti kattovalaisin, joka on ihan oman näköinen. Tykkään ihan hurjasti.









***

Joulun jälkeinen aika on mennyt tosi nopeasti enkä ole tehnyt oikein mitään. Se lienee sitä joulun jälkeistä krapulaa. Muutaman joulukoristeen  ja joululahjan olen alennusmyynneistä käynyt ostamassa ja löysin jopa alennetun joulukuusen ja ostin heti kaksi, jotka on nyt yhdistety yhdeksi. Ei se kovin suuri ole, mutta onhan nyt jotain. Katsotaan sitten ensi jouluna mikä on meininki ja laitetaanko tekokuusi vai sittenkin se oikea. Ainakin vaihtoehto nyt löytyy varastosta.

Tämän illan suunnitelmat ovat vielä vähän auki. Kun en oikein osannut päättää, että hankitaanko raketteja vaiko eikö. En ole niiden suuri ystävä ja minulla on raketeista paljon mielipiteitä. Toisaalta meidän ovesta on tullut tähän taloon sisällekin jo ihan liian paljon aitoa Made in China -tuotetta, joten ei pari rakettia paha juttu voi olla. Olen niitä kyllä ennenkin paukutellut. En siis raketteja vaan niitä paukkuja. Onkohan sellaisia edes enää? Toivo varmaan raketeista tykkäisi, mutta voidaanhan me katsella naapureiden paukkeet. Toisaalta omat voisi katsella just silloin kun haluaa. Omat lapsuuden rakettienammuntamuistot eivät ole kultaantuneet vuosien varrella, mutta tästä ei varmaan tulisi samanlaisia muistoja omille lapsille. Enpä tiedä. Tinoja ei ainakaan missään tapauksessa. Pitsaa ja karkkia kyllä. Katsotaan nyt mitä se mies sieltä kaupasta tuo ja päätetään sitten. Onhan tässä vielä aikaa. Varmaa on vain se, että kohta juon kahvit ja sitten lähden lumitöihin.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille, ystäville ja sukulaisille :)